Tilsitin kuriiri kaatui Koljonvirralla 1808

Yhdysvaltain presidentti Trump ja Venäjän presidentti Putin neuvottelevat maanantaina 16. heinäkuuta 2018  Suomessa. Lähestyvä Helsingin huippukokous on tuonut mieleeni Tilsitin huippukokouksen kesällä 1807, jolloin  Ranskan keisari Napoleon Bonaparte  ja Venäjän keisari Aleksanteri I solmivat liiton ja jakoivat Eurooppaa etupiireihinsä. Napoleon vaati Aleksanteria rankaisemaan itsepäistä  Ruotsia, joka ei suostunut liittymään Englannin vastaiseen kauppasaartoon, ja lähettämään sotajoukkonsa Suomeen.

Aleksanterin mukana Tilsitissä oli hänen suosikkinsa ja tuore kenraaliadjutanttinsa, ruhtinas Mihail Petrovitsh Dolgoruki. Talvella 1801 Pariisissa Napoleonin puoliso Josephine oli kertonut Dolgorukille lapsuudestaan Martiniquen saarella Länsi-Intiassa. Napoleon oli lahjoittanut hänelle muistoksi kaksi pistoolia.  Seuraavina vuosina Dolgoruki oli liikkunut keisarin  sivusta-adjutanttina Euroopan hoveissa,  Berliinissä, Pariisissa, Lontoossa, Napolissa, Konstantinopolissa, Maltalla, Joonian saarilla, Moreassa ja Espanjassa.  Napoleonin vastaisissa taisteluissa hän oli komentanut Kuurinmaan rakuunarykmenttiä, osallistuen myös kuuluisaan Austerlitzin taisteluun 1805, haavoittuen siellä  luodista rintaan.

Tilsitistä Aleksanteri lähetti Dolgorukin  9.7.1807  kuriirina Pietariin  kiidättämään   sanomaa rauhasta. Kesällä 1808 Aleksanteri  valitsi kenraaliadjutanttinsa  seurueeseensa syksyllä pidettävään Erfurtin huippukokoukseen, kohdatakseen uuden liittolaisensa Napoleonin, mutta taipui   Ranskan lähettilään kenraali  Armand de Caulaincourtin kiivaasta painostuksesta jättämään hänet pois seurueestaan,  lähettäen englantilaismielisen, vastahakoisen  suosikkinsa  elokuussa 1808 Suomen rintamalle,   Sortavalaan ja Karjalasta eteenpäin Savoon,  Toivalaan ja Iisalmelle ( Nikolai Mihailovitsh Romanov: Dolgoruki, knjaz, Mihail Petrovitsh, S. -Peterburg 1905 ).

Tilsitin kuriiri, Pyhän Yrjön ritari, ruhtinas M. P.  Dolgoruki ( 1780 – 1808 ) kaatui venäläisten etujoukon päällikkönä Iisalmella Koljonvirran taistelussa, Sandelsin suomalaisen prikaatin tykkitulessa , torstaina iltapäivällä 27.10.1808. Samaan aikaan  Erfurtissa oli  Aleksanteri I  ylentänyt Dolgorukin kenraaliluutnantiksi, myöntänyt hänelle Pyhän Aleksanteri Nevskin ritarimerkin ja määrännyt hänet venäläisen armeijakunnan komentajaksi, syrjäyttäen Dolgorukin inhoaman kenraali Tutshkovin.  Sardinian lähettiläs Josef de Maistre raportoi Pietarista kuninkaalleen, kirjoittaen Dolgorukista: “Hän oli kelpo poika, hyvä veli, hyvä sotilas, hyvä ystävä ja hyvä venäläinen.”

Matkallaan Erfurtiin oli Aleksanteri I kirjoittanut Königsbergistä asemaansa tyytymättömälle Dolgorukille Suomen sotaan pitkän, tunnepitoisen kirjeen, josta seuraavat sitaatit: ” Valtion asioiden hyvän kokonaisuuden saavuttamiseksi ja, ennen omaa lähtöäni erityisesti, en voinut toimia toisin kuin asettaa Teidät Tutshkovin käskyjen alle… Jos yhä arvostatte minua ja pidätte minusta, ette voi sitä todistaa muutoin kuin pitämällä parempana valtion asioiden etua ja maamme kunniaa kuin suuria persoonallisuuksia. Kun tuntee olevansa täynnä tuollaista tehtävää, mitäpä on enää muulla väliä… Teidän sotapalveluksenne ja kykynne ovat hyödyllisiä ja välttämättömiä Teidän isänmaallenne… Teidän Aleksanteri.”

 

Jätä kommentti

*