Tuiskuttaisit lunta, talvi…

Tänä vuonna on 160 vuotta kansalliskirjailijamme, Helsingin yliopiston filosofian kunniatohtorin,  JUHANI AHON ( 1861 – 1921 ) syntymästä. Aho lepää kotiseudullaan, toivomassaan paikassa Iisalmen Vanhan kirkon eli Kustaa Aadolfin kirkon pohjoispuolella, kirkon ja kellotapulin välissä, vanhan maantien tuntumassa.

Aho on jatkuvasti ajankohtainen. Iisalmella ja Ylä-Savossa on vietetty kirjailijan nimikkopäiviä, Aho -päiviä, joka toinen vuosi vuodesta 1980 alkaen. Koronapandemiasta johtuen Aho -päiviä 2020  ei ollut ;  Aho -päivät 2021 järjestetään 6.-8. elokuuta 2021; sonkajärveläinen Paisuan Tuajamateatteri esittää Juhani Ahon RAUTATIEN eli ”kertomuksen ukosta ja akasta jotka eivät olleet sitä ennen nähneet”.

Juhani Aho on Latviassa edelleen käännetyin suomalainen kirjailija. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Ahon tuotantoa on käännetty seuraavasti ( www.juhaniahonseura.fi ):

– Englanniksi :  JUHA ,  RAUTATIE ( The Railroad )

– Viroksi :  YKSIN ( Üksi )

– Hepreaksi: JUHA ( Juhah  )

– Ranskaksi : YKSIN ( Seul )

–  Italiaksi : PANU

– Karjalaksi: JUHA , RAUTATIE ( Raudutie ),  LASTUJA ( Lastuloi )

Romaani PAPIN TYTÄR, vuodelta 1885, on viime vuonna käännetty mandariinikiinaksi.

Seuraavassa tekstiä  lastusta ”Tuiskuttaisit lunta, talvi…” ( Juhani Aho, Lastuja,  IV,  WSOY, Porvoo 1899 ):

”Tuiskuttaisit taas lunta, talvi… Tuiskuttaisit taas lunta teille, joita kaiken maailman matkamiehet niin ylpeästi kellossa ja kulkusessa ajavat ja huutavat ja hoilaavat, ja tiepuoliin, joita toistensa ohi pyrkiessään polkevat; ja maantieojiin, joihin kiihkeässä kilpailussaan kaatuilevat ja joiden valkoisia hankia  huppuroidessaan tallaavat…  Tuiskuttaisit ennen hiihdetyt ladut umpeen ja puutiet piiloon ja heinätiet tukkoon ja viittatiet tulvilleen; ajaisit kujat kukkuroiksi ja aidat  allesi hautaisit ja veturit ja junat kinoksiin kiinni… Saisin nähdä tämän maailman kilpa-ajojen hetkeksi keskeytyvän, ei yhden toisestaan edelle pääsevän, vaan kaikkien rekien ystävinä yhdessä jonossa kulkevan… Tuiskuttaisit sentähden taas luntasi, talvi, puhdistaisit maailman, peittäisit pois kaikki vanhat polut, ja PAKOITTAISIT IHMISET ITSELLEEN UUSIA URIA AUKOMAAN.”