Oulun yliopiston arkeologian laboratorio teki toukokuussa 2003 sota-arkeologisen koekaivauksen Iisalmella Koljonvirran taistelujen 1808 – maastossa, Virran itäpuolella Hietamäessä, entisessä Hiekkamäessä. Museoviraston yli-intendentti Timo Ylimaunu oli vuonna 2000 inventoinut paikalta 30 harvinaisen hyvin säilynyttä venäläisen sotajoukon majoituskorsujen pohjaa.
Kun Sandelsin 4. suomalainen prikaati varhain aamuyöstä 29. lokakuuta 1808 vaivihkaa vetäytyi Koljonvirralta Vieremälle ja Salahmille, majoittui kenraalimajuri Rahmanovin komentama venäläinen prikaati – Räävelin ja Nizovin musketöörirykmentit – Hiekkamäkeen. Yöllä 10.-11.marraskuuta 1808 majuri Dunckerin osasto – 900 miestä, ml. majuri Malmin etujoukko sekä Iisalmen komppania – hyökkäsi idästä metsästä venäläisten leiriin, sytyttäen maamajat tuleen. Mukana ollut venäläinen runoilija, adjutantti Konstantin Nikolajevitsh Batjushkov kirjoitti sittemmin kirjerunossaan ”Iisalmen kauheasta yöstä”.
Koekaivausta johtivat arkeologian opiskelijat Tiina Kuokkanen ja Sanna Marin. Kaivausten vastuullinen johtaja oli professori Milton Nunez. Työ tehtiin yhteistyössä Iisalmen kaupungin ja Iisalmen lyseon kanssa; tutkimusta avustivat Oulun yliopiston opiskelijat Esa Hilli, Kimmo Kyllönen ja Tiia Salo.
Löytöluettelo sisältää tuluspiin, lyijykuulan, venäläisen kuparirahan , vihreää pullolasia, vihreää ikkunalasia, rautanauloja, rautaveitsen, viiden kopeekan kolikon vuodelta 1793, tuohta, palanutta kiveä , palanutta tiiltä… ( Tiina Kuokkanen, Sanna Marin, Iisalmen Koljonvirran taistelupaikka – Sota-arkeologinen koekaivaus, Arkeologian laboratorio 2003, Oulun yliopisto ).
Kaivausten perusteella Koljonvirran taistelukentän venäläiset korsut muistuttavat ”maakuoppia”, joita kirjailija, kreivi Leo Tolstoi kuvaa romaanissaan ”Sota ja rauha”, suom. J.A. Hollo, WSOY 1968:
”Denisov ja Rostov asuivat sotilaiden kaivamassa maakuopassa, joka oli katettu oksilla ja turpeilla. Sellaisia maakuoppia oli vasta viime aikoina alettu tehdä, ja ne olivat rakenteeltaan tällaisia: Kaivettiin puolenneljättä kyynärän pituinen, kahden kyynärän syvyinen ja puolentoista levyinen OJA. Ojan toiseen päähän kyhättiin portaat, ja niin oli eteinen valmis; oja muodosti varsinaisen suojan, jonka toiseen päähän, ainakin päälliköiden kuoppiin, rakennettiin paalujen varaan laudoista pöydän tapainen. Ojan kummastakin reunasta oli kyynärän leveydeltä luotu maata, ja niin oli saatu kaksi vuodetta ja rahit. Suojan keskellä voi mies seisoa suorana, voipa vuoteilla ja raheillakin istua, varsinkin pöydän puoleisessa päässä.”
Tiina Kuokkanen ja Sanna Marin kirjoittavat: ”Kaivauksissa tutkittu Hietamäen korsualue on säilynyt hyvin nykyaikaan saakka ja olisi tärkeää turvata sen säilyminen jatkossakin. 1800 -luvun taistelupaikkojen säilyminen, vieläpä suhteellisen koskemattomana on harvinaista, ja Koljonvirran taistelupaikkaa voidaankin pitää ainutlaatuisena ja hedelmällisenä tutkimuskohteena.”
PS. Filosofian tohtori Tiina Kuokkanen toimii nykyisin Oulun yliopistossa arkeologina, tutkijana ja opettajana. Filosofian maisteri Sanna Marin on Iisalmen kaupungin kirjasto -ja kulttuuripalvelupäällikkö.
