Päätoimittaja, jatkosodan veteraani, rintamamies, Suomen Leijonan ritarikunnan ritari  Unto Ilmari Kivelä ( 1925 – 2016 ) oli Sisä-Savon, Ylä-Savon ja Pohjois-Savon mies. Hän oli  Suomen mies, patriootti.  Hän oli syntynyt Karttulassa.  Unto Kivelän ja hänen perheensä kotitalo Iisalmessa on entisen maalaiskunnan puolella Suistamonkadulla. Sotiemme jälkeen Makkaralahdelle asettui monia siirtokarjalaisten perheitä, monet kotoisin Suistamolta ja muualta Raja-Karjalasta.  Kulttuurit kohtasivat Makkaralahdella. Kulttuurit ovat kohdanneet kymmeniä kertoja  Mansikkaniemellä Ylä-Savon Maakuntajuhlassa, jossa Unto  kertoi  olleensa ensimmäisiä kertoja vuosina 1960 ja 1961 ja vuodesta 1963 alkaen joka vuosi. Unto Kivelä oli sydämen sivistynyt herrasmies ja laaja-alainen yhteiskunnallinen vaikuttaja. Hän oli harvinaisen maltillinen ja rakentava kirjoittaja, ajattelija ja puhuja. Hänen monipuolisen ja pitkän  toimintansa kantava linja oli yhteiskunnan eheys. Hän tiesi omasta kokemuksestaan, että ”sota ei ole leikkiä”.  Hän palveli rintamaveteraanityössä, ”veljeä ja sisarta ei jätetty”, ei sodassa  eikä rauhassa.
Unto Kivelä siunataan Iisalmessa Kustaa Aadolfin kirkossa perjantaina syyskuun 30 päivänä 2016 kello 11.00. Unton muistoissa otin esille muistiinpanoni , joiden pohjalta kirjoitin Ylä-Savon Nuorisoseurojen Liiton Maakuntajuhlat 1952 – 2012 -kirjaan ( toim. Leo Puurunen, Saarijärvi 2013 ) haastattelun nimeltään ”Iso pata ja naiset nenät noessa”.  Päiväkahvilla helmikuun 20 päivänä 2013  osoitteessa Suistamonkatu 47 Unton aina sydämellinen puoliso  Anja tarjosi herkullista omenapiirakkaa. Keskustelimme kirjojen saartamassa Unton työhuoneessa. Hän piti arvokkaana  asiana sitä, että Ylä-Savon Maakuntajuhlissa kohtaamme  niin paljon ihmisiä, tuttuja ja tuntemattomia, paikallisia, vieraita, lomalaisia, paluumuuttajia ja myös ulkomaalaisia. Varhaisnuoret ja tanhut ovat juhlien kohokohta. Hän painotti  erään juhlapuhujan sanoja: Juhlissa on löydetty oikea sävel, on löydetty yläsavolaisuus. Yläsavolaisuuden voimatekijöinä olivat hänen mielestään Iisalmen Sanomat, Ylä-Savon Talousalueen Liitto ja Ylä-Savon Nuorisoseurojen Liitto, jotka ovat julkisesti puolustaneet ja pitäneet esillä Ylä-Savon yhteistä asiaa. Työvuosiensa aikana vaikuttaneista Ylä-Savon lipunkantajista hän erityisesti  mainitsi jo edesmenneet  Tahvo Rönkön, Kosti Sarvelan, Veikko Hakkaraisen ja Lassi Aminoffin. Hän muisteli mukavia ja hienoja tapauksia kesäiseltä, kauniilta ja historialliselta Mansikkaniemeltä. Juhla-alueen talkoissa hän kertoi tehneensä puukepistä ”miekan”, jolla hän oli sotilaallisesti ilmoittanut talkooväen Ylä-Savon Nuorisoseurojen Liiton toiminnanjohtajalle, sotakamreeri Aki Leinoselle. Lämmin hymy levisi Unto Kivelän  kasvoille hänen muistellessa isoa muuripataa ja naisia nenät noessa.