Urheilutoimittaja Harri Eljanko 120

Keskiviikkona helmikuun 5 päivänä 2020  vietetään perinteistä J. L. Runebergin päivää. Sosiaalineuvos Harald eli Harri Eljanko  ( 1900 – 2001 ) soitti minulle elokuun 25 päivänä 1980. Hän oli kuunnellut radiosta haastatteluani, jossa kerroin Koljonvirralla  1808 vaikeasti haavoittuneesta Vaasan rykmentin Mustasaaren komppanian sotilaasta Johan Zacharias Bångista ( 1782 – 1845 ), jota runoilija Runebergin ystävä professori Johan Oskar Immanuel Rancken on pitänyt Sven Dufvan, ”tämän suomalaisen sotilastyypin todellisena esikuvana” ( Rancken, I. Oskar J., Fänrik Ståls hjeltar och skådeplatsen för deras bragder, Stockholm 1864 ).

Sotavuosien jälkeen Ruotsissa Lyckselen kunnassa Koljonvirran taistelujen veteraani , Västerbottenin läänin maaherra Gustaf  Fahlander , aatelisnimeltään Edelstam, kohtasi sattumalta aseveljensä Bångin ja kertoi tätä piirittäneille nuorille, että ”tämä mies on kerran tehnyt muistamisen ja kunnioituksen arvoisen urotyön”. – ”Hänellä on myös pari muistoa siitä taistelusta, kuten jokainen voi nähdä, kaksi urhoollisuusmitalia lyijystä, yhtä hyviä kuin jos olisivat hopeasta.” Bångin kuultiin joskus kehaisseen: ”Heitin ryssiä Virtajokeen.” ( Umebladet 11.8.1909, H. J. Alner, Zacharias Bångs hjältesaga ).

Sosiaalineuvos Harri Eljanko oli urheilutoimittaja, radioselostaja ja tietokirjailija ( Wikipedia ).  Hän kirjoitti yhdessä Jussi Kirjavaisen kanssa ”Suomen hiihdon historian 1886 – 1968”, Eljankon kirjoittaessa II osan eli vuodet 1932 – 1968 , WSOY, Porvoo 1969. Olen saanut  teokseen mestarihiihtäjän, olympiavoittaja  Marjo Matikaisen ja hänen valmentajansa, liikuntaneuvos Immo Kuutsan nimikirjoitukset.

Harri Eljanko on selostanut radiossa Garmisch-Partenkirchenin talviolympialaiset, helmikuussa 1936, Baijerin osavaltiossa Saksassa. Talvikisat avasi Saksan valtakunnankansleri, nimeltään Adolf Hitler.  Suomen viestijoukkue, neljä kertaa 10 kilometriä,  hiihti olympiakultaa. Joukkueessa hiihti toisen osuuden iisalmelainen maanviljelijä, Iisalmen Visan Klaes Karppinen ( 1907 – 1992 ), muita viestinviejiä olivat Sulo Nurmela, Matti Lähde ja Kalle Jalkanen.

Harri Eljanko oli ollut vuonna 1928 polkupyöräretkellä Ruotsissa. Lyckselen kunnassa hän oli tavannut sotilas Bångin jälkeläisen Johanna Mikaelssonin, joka oli kertonut Bångilla olleen kaksi hänestä kaivettua kuulaa, joista ainakin toinen huutokaupattiin. Johanna Mikaelsson oli kertonut Bångin olleen kolmessa  sodassa. Bång oli haudattu suuren haapapuun alle.

Johan Zacharias Bång kuoli huhtikuun 12 päivänä 1845. Vilhelminan kirkkoherra Per Olof Grönlund ilmoitti saarnatuolista Bångin kuolemasta ja luetteli seurakunnalle ne taistelut, joihin vainaja oli ottanut osaa. Bång haudattiin huhtikuun 20 päivänä 1845 vasta rakennetun, vielä hieman keskeneräisen Vilhelminan kirkon hautausmaahan, suuren, rehevän haavan alle ( Vilhelminan seurakunnan arkisto ).

Bång oli sotamarsalkka Johan August Sandelsin sotilaita,  Sandelsin joukoissa hän taisteli Suomen sodassa 1808 – 1809, vuonna 1813 Saksassa Napoleonia vastaan ja kesällä 1814 Norjan sotaretkellä. Vuonna 1910 sotamarsalkka Sandelsin poika kenraaliluutnantti, kreivi Lars Gustaf eli Gösta Sandels ( 1815 – 1914 ) lähetti Vilhelminan kirkkoherralle Lars Dahlstedtille 200 kruunua sotilas Johan Zacharias Bångin muistokiveä varten. Hautakiveen, koivujen katveessa,  on hakattu sotilashattu ja kaksi kivääriä  ristikkäin.

Marraskuun 6 päivänä kuluvaa vuotta on 120 vuotta Harri Eljankon syntymästä.

Jätä kommentti

*