Maanviljelijä Petter Kumpulainen yhdessä rovasti Johan Lorenz Laguksen ja muiden aikansa vaikuttajien kanssa teki kesällä 1856 kauaskantoisen ”viidennen vaikerruksen” eli esityksen kaupungin perustamisesta Iisalmen pitäjän Paloisille. Kenraalikuvernööri Bergille 1856 jätetty, mutta keisari Aleksanteri II:lle osoitettu kehittämisohjelma oli loistavasti oivallettu ja ajoitettu. Virossa Sangasten linnassa syntynyt Suomen kenraalikuvernööri, kreivi ja kenraalisotamarsalkka Friedrich Wilhelm Rembert von Berg ( 1790 – 1874 ) huomasi heti, että Kumpulaisen ja valtakirjassa nimettyjen hänen ”kanssaveljiensä” laatima ohjelma edistäisi Aleksanteri II:n senaatin pöytäkirjaan 24.3.1856 sanelemaa uuden keisarin ”omaa ohjelmaa Suomen olojen kehittämiseksi”. Kumpulaisen ja keisarin listalla oli samoja hankkeita: Kaupan ja vesiliikenteen avustaminen, teollisuuden kehittäminen, kulkulaitosten eli liikenteen parantaminen ja maaseudun kansanopetuksen edistäminen. Kreivi Berg ymmärsi, että ”kahdeksan vaikeroimista” edistäisi myös hänen omaa uraansa ja suosiotaan Hänen Keisarillisen Majesteettinsa silmissä. – Olkoon niin, kirjoitti Aleksanteri II omakätisesti asiakirjaan Pietarissa 4.10.1860. Iisalmen kauppalan perustamisjulistus annettiin Helsingissä 24.10.1860, ” Keisarillisen Majesteetin Armollinen Julistus kauppalan perustamisesta Haukiniemen niemelle Iisalmen pitäjässä” ( Tauno Räisänen, Iisalmen kauppalan ja kaupungin historia, 1959 ).
Kenraalikuvernööri Berg saapui Iisalmelle uudelleen elokuussa 1857 neuvotellakseen kaupungin paikasta. Kreivi asui Kirkonkylässä rovasti Laguksen pappilassa. Ehdolla olivat Snellmanin Paloistila sekä Sonnisen Virran tila ja Niskasen Laitilan tila Koljonvirralla. Kiuruveden Hingunniemen isännän Antti Tikkasen ehdotuksesta päädyttiin Iisalmen pappilan maahan, viljelemättömään Haukiniemeen. Aikalaiskertojien mukaan pitkä kenraalikuvernööri seisoi kivellä nykyisellä Kirkonmäellä , osoitti sinne ja tuonne ja toisteli: – ”Toola järvi, toola järvi – tähän kaupunki.” Kaupungin nimeksi oli ehdolla myös ”Palois” -kaupunki, mikä nimiehdotus kuitenkin nopeasti hylättiin.
Iisalmen kauppalan asemakaavaehdotus vuodelta 1861 W. Forssin mukaan sisältää laitureita, soranottopaikan, varastomakasiinien paikkoja, ”mahdollisesti tulevaisuudessa lasaretin ym. tarpeellisten laitosten paikkoja”, tontin N:o 10 kouluhuonetta varten, tontit N:o 34 ja 36 markkinapuoteja ja kauppakojuja varten. Venäjän keisari Aleksanteri III määräsi 22.7.1891 antamallaan ”Armollisella Julistuksella” Iisalmen kauppalan muutettavaksi kaupungiksi. Suomen Senaatti julkaisi 20.10.1891 keisarin julistuksen ja Iisalmen kaupungin perustamiskirjelmän mukaan luettuna Paloistilan lahjoittamisen kaupungille. Iisalmen kaupungin asemakaavassa 1912 V.O. Lillen mukaan kaupunkiin kuuluvat jo Kangas, rautatieaseman ympäristö, Luuniemi, Paloinen sekä pohjoisessa Kuutolankatuun rajautuvat tontit. Iisalmen kauppalan asemakaavassa 1877 Alfred Sjöströmin mukaan ”Rakennettu vanhakaupunginosa” oli rajautunut Poroveteen, Simonojaan, Paloisvirtaan ja nykyisiin Pohjolankatuun ja Savonkatuun. Kauppala oli perustettu melkein neitseelliseen maastoon, viljelemättömään Haukiniemeen. Iisalmesta alettiin alusta alkaen rakentaa ruutukaavakauppalaa ja ruutukaavakaupunkia. Varmaankin tämän vuoksi monet vieraat ovat vuosien varrella todenneet, että kaunis, vanha Iisalmi on oikean kaupungin näköinen. Ylä-Savon Kotiseutuyhdistys ry viettää ensi vuonna 70 -vuotisjuhlavuottaan, minkä merkeissä yhdistys kerää muistoja, muisteluja ja muistitietoa ”Vanhasta Iisalmesta”. Opetusneuvos Matti Pehkonen, museoamanuenssi Henna Rissanen, tohtori Jaana Luttinen ja kumppanit tekevät arvokasta kotiseututyötä.
Vanhan Iisalmen vaiheita
Kommentit
Jätä kommentti
Ulkopuolinen
Kartatkin kertovat
Iisalmen kaupungin historiallisten karttojen kokoelma http://www.iisalmi.fi/Suomeksi/Palvelut/Kulttuuripalvelut/Historia/Historialliset-kartat suureksi osaksi vain viittaa Kansallisarkiston kokoelmiin.
Tässä niistä Iisalmen keskusosia 1840-luvulla: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6276073
Siellä näkyy mainitun Haukiniemen nimikin, Paloisvirran pohjoispuolista aluetta koskevana.
Tämä kartta http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1296262 1820-luvun puolimaista venäläisten Paloisten linnoitusta koskevista suunnitelmista osoittaa, että Haukiniemellä sentään oli vähäisiä viljelyksiä (kelt.) ja mökkiläisasutustakin.
Uudempi kartta http://www.iisalmi.fi/loader.aspx?id=5ef55b9e-9b83-4c85-96b4-e64425d6f161 on minusta mielenkiintoinen. Se mm. osoittaa, että tärkeä pitäjän laajoihin pohjoisosiin ja edelleen Ouluun ja Kajaaniin vievä maantie kulki vanhastaan (mm. Brofeldtien ja Juhani Ahon aikana) mutkitellen aivan kirkon vieritse ja muodosti suuren osan pappilan kirkkotiestä, joka koivukujineen muuten on yhäkin käytössä.
Isonpappilan paikallahan on nyt Kirkonsalmen vanhainkoti Aurinkokello. Pappilarakennus kuitenkin on säilynyt Helsingin Seurasaaressa.
Pappilan kivinavetta on yhä pystyssä alkuperäisellä paikallaan.
Ulkopuolinen
Vanha Kirkkotie ja sen jatke nykyisen laajennetun hautausmaan halki vanhan kirkon kupeelle näkyvät nekin olevan tuota vuosisatojen aikaista valtamaantietä.
Ulkopuolinen
Näillä main https://www.google.fi/maps/@63.5846706,27.1748693,3a,75y,228.31h,99.84t/data=!3m6!1e1!3m4!1s-WQzZG5Q19aoxh_M5E6ddw!2e0!7i13312!8i6656!6m1!1e1?hl=fi vanha maantie kääntyi oikealle kirkon suuntaan – nyt keskellä näkyvän kerrostalon ja edelleen Brofeldtintien suuntaan.
Sama mutka https://www.google.fi/maps/@63.5834387,27.1709332,3a,75y,0.01h,84.62t/data=!3m6!1e1!3m4!1sEypFscwyKojjLfxD-Ht7cg!2e0!7i13312!8i6656?hl=fi oli tiessä silloinkin. Kirkonmäki on tässä suoraan kuvaajan takana. Suoraan edessä tulee tienpätkä entisestä pappilasta. Vasemmalla näkyy Poroveden salmea.
Ulkopuolinen
Ensimäisessä kuvassa oikealla näkyy jo mainittu entinen pappilan kivinavetta. Isopappila sijaitsi sen takana lähellä rantaa.
Ulkopuolinen
Kaksikymmenluvun kartta http://www.iisalmi.fi/loader.aspx?id=5ef55b9e-9b83-4c85-96b4-e64425d6f161 osoittaa tuolloisen kaupungin alueen tonttijaolla, tosin Paloisten puolella kaupunkiin kuului laajahko metsäalue Kilpijärveen saakka.
Pohjoisessa sen sijaan oli ahdasta maalaiskunnan kirkonkylää vasten. Raja mutkitteli, mutta näyttää ulottuneen pohjoisimmillaan Karikadulle.
Irma Karinen s,Widgre'n
Niihän se ”Viitostie alkuperäsimmillään kulki Sukevan kylän halki. Siellä Tenetinjoki varressa oli senaikainen Kallionkahvila – olisipa nykyaikana – ,Omistaja ALMA KUMPULAINEN, PETERIN SISAR..
Raittiuskahvila, tunnettiin rajattomasta siisteydestä, hyvästä kahvista, kahvileivästä ja mikä tärkeintä, virvoitusjuomapuolella ”Rexportter”- olisikohan sitä mahdollista saada tähän nykyaikaan? ”Yks’ pullo REXPORTTERIA ja viisi lasia”- silloin yhdellä luokkatoverilla oli tarjoilu, silloin tuotiin viidet savijälet kiiltävälle lattialle – mutta ei ”PORTTIKIELLETTY”.- Näinpä asian – ja Ovienulkopuolelta.