Vänrikki Stool tarinoi

Perjantai 5. helmikuuta 2021 on  J. L. Runebergin päivä, kalenterissa vuodesta 1950. Päivän juuret ovat kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runebergin kotikaupungissa Pietarsaaressa, jossa on juhlittu runoilijan 50 -vuotissyntymäpäivää 5. helmikuuta 1854.

Runebergin tunnetuin teos on varmaankin Vänrikki Stoolin tarinat – Fänrik Ståls sägner – jonka I kokoelman hän julkaisi ruotsiksi omakustanteena Porvoossa joulukuussa 1848.

Vänrikki Stool tarinoi myös  savolaisesta CARL WILHELM MALMISTA , runoissa Vänrikki Stool ja Luutnantti Zidén.

Fänrik Stål: -”Jag satte mig på sängens halm, han började berätta om Dunckers eld, om kapten Malm, om mången bragd för detta; hans blick blev ljus, hans panna klar, jag glömmer ej, hur skön han var.”  Sama teksti Paavo Cajanderin ja hänen työryhmänsä suomentamana: -”Ma istun olkivuoteellen: sanella Dunckerista hän alkaa, töistä urhojen ja Malmi kapteenista. Hänellä kasvot kirkastuu, oi, kuinka hän nyt kaunistuu!”

Malm syntyi elokuun 9 päivänä 1772 Kuopion pitäjän Julkulanniemessä. Hänen vanhempansa olivat nimismies, sotakomisario Johan Malm ja rouva Hedwig Sofia Brusin.  Carl Malmin puoliso oli Sofia Charlotta Salomon ( 1787 – 1865 ).

Historioitsija, everstiluutnantti  Edvard Severin Tigerstedtin mukaan Malm oli ”kookas, tavattoman voimakas mies”. Savolaiset kutsuivat  kansanomaista sankariaan tuttavallisesti ”KALLE MALMIKSI eli MALMIN KALLEKSI”. Koljonvirran taistelussa lokakuun 27 päivänä 1808 Malm johti Savon jääkärirykmentin IV henkipataljoonan Kerimäen jääkärikomppaniaa. Yöllisessä iskussa 10.- 11. marraskuuta 1808, ”Iisalmen kauheassa yössä” ( K.N. Batjushkov, Riika 1810 ),  venäläisen  kenraali Rahmanovin prikaatin leiriin, Koljonvirran itäpuolelle, Malm  haavoittui vakavasti päähän ja vasempaan jalkaan, joutuen sotavangiksi. Venäläiset kenraalit Tutshkov ja Aleksejev kunnioittivat urhoollista Malmia. Hänet kuljetettiin Pietariin. Hän  sai palata kotipitäjäänsä Joroisiin jo ennen  Haminan rauhaa 17.9.1809,   Torstilan kartanoon ja sitten maatilalleen Tuomaalan kartanoon.

Vuonna 1810 Ruotsin hallitus myönsi Malmille Hovijahtimestarin arvon, hänet korotettiin aatelissäätyyn ja hänelle myönnettiin Miekkaritariston suuri risti,  hän kieltäytyi  huomionosoituksista.

Syksyllä 1812 keisari Aleksanteri I määräsi perustettavaksi Suomen suuriruhtinaskuntaan  kolme värvättyä jääkärirykmenttiä. Kenraalikuvernööri Fabian Gotthard von Steinheil tarjosi Malmille sotilasvirkaa Suomen uudessa sotaväessä,  II jääkärirykmentissä (  Kuopion ja Heinolan pataljoonat ),  Malm ei ottanut tehtävää  vastaan.  Perheenisä, maanviljelijä, sotainvalidi, everstiluutnantti Carl Wilhelm  Malm kuoli kotitilallaan Tuomaalassa elokuun 18 päivänä 1826.  Hänet haudattiin Joroisten kirkkomaahan. Muistosanat lausui hänen aseveljensä everstiluutantti Gregori  Fredrik Tigerstedt ( 1784 – 1863 ).

Vuonna 1872 Kalle  Malmin haudalle pystytettiin muistomerkki, suuri pronssimiekka, jossa oli  hänen nimensä.

Tekstilainaus runosta Luutnantti Zidén: -”Oli Virran tappelu parhaillaan, hänen tuo oli viimeinen, ja kaikki nyt riippui hetkestä vaan, Fahlander, Malm ja Duncker, ne ryntäsi rannallen.”

Lähteet:

J. L. Runeberg, Vänrikki Stoolin tarinat, suom. Paavo Cajander, Otava, 1938

Johan Ludvig Runeberg, Fänrik Ståls Sägner, Themis, Stockholm, Falun  2008

E. S. Tigerstedt, Biografiska anteckningar om Savolax brigadens män 1808 – 1809, Helsingfors 1908

Vänrikki Stoolin miehet, elämäkerrat, suomalaisten kirjailijain tekemät, suom. toimittanut Juhani Aho, Söderström & C:o,  Helsinki 1902

 

 

 

 

 

Jätä kommentti

*