Vänrikki Stoolin miehet Koljonvirralla 1808

Mikael Agricolan ja suomen kielen päivänä muistelen Koljonvirran taisteluun 27.10.1808 osallistuneita sotilaita, jotka inspiroivat Johan Ludvig Runebergia kirjoittamaan heistä Vänrikki Stoolin tarinoissaan. Sandels – ja Luutnantti Zidén -runojen  historialliset esikuvat prikaatinpäällikkö Johan August Sandels ja Pietarsaaren komppanian vänrikki Jakob Henrik Zidén ovat yleisesti  tunnettuja,  heistä on kirjoitettu paljon. Zidén myös lepää sotilaiden kenttähaudassa Koljonvirralla, ”heti tykkipatterien alapuolella”, kuten Vaasan rykmentin veteraani Salm sodan jälkeen muisteli. Sven Dufva on Runebergin luoma kaunokirjallinen hahmo, jossa on piirteitä monista esikuvista, joista Mustasaaren komppanian sotilas Bång haavoittui vaikeasti Virran sillan luona ja josta veteraanit sodan jälkeen kertoivat Runebergille ja tämän ystävälle professori Ranckenille. Yksi tunnetuimmista on Sulkavan jääkärikomppanian päällikön Joachim Zachris Dunckerin nimikkoruno Heinäkuun viides päivä, Vänrikkien jälkimmäisessä kokoelmassa.
Vähemmälle huomiolle näyttäisi ehkä  jääneen  runo Sotamarski – Fältmarskalken – josta seuraavat sitaatit: ”Kaks´ol´everstiluutnanttia Christiernin ja Lode, siellä, sotavanhust´ yhtärinnan, valioita vaaran tiellä.” ”Christiernin loi silmän Lodeen: Kuules juonta nuorten jutun!” (  Vänrikki Stoolin tarinat, suomentanut O. Manninen, WSOY, Porvoo 1915 ).
Everstiluutnantti Adolf Ludvig Christiernin syntyi Ruotsissa, Upplandin maakunnassa,  helmikuun 28 päivänä vuonna 1765. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli  Eva Charlotta Aminoff , jonka kanssa Christiernin avioitui Tukholmassa kesäkuussa 1788.  Toinen puoliso oli Johanna Gustafva Söderhjelm, pariskunta vihittiin Tukholmassa toukokuussa 1797 ( E. S. Tigerstedt, Savolax brigadens män 1808 -09, Helsingfors 1908 ).
Suomen sodassa Christiernin palveli Karjalan rakuunarykmentin päällikkönä.  Huhtikuussa  1808 hän kunnostautui Revonlahden taistelussa.   Kun Christiernin syyskuun alussa 1808  määrättiin Toivalasta  Karjalaan majuri Malmin tueksi, suojaamaan  samalla Sandelsin  5. prikaatin  vasenta sivustaa,  hän määräsi Kajaanin pataljoonan miehiä yhdessä Retusen kylän talonpoikien kanssa rakentamaan Melttusvirralle puolustusasemat, rintavallitukset ja tykkipatterit.
Christiernin on saanut nimensä  myös kenraaliluutnantti Tutshkovin armeijakunnan  sotapäiväkirjaan, josta seuraava lokakuun 7 päivänä 1808 päivätty merkintä: ”Paloisten kylässä kapteeni Thesleff  keskusteli everstiluutnantti Conradin, everstiluutnantti Christierninin  ja kapteeni Burmanin kanssa, jotka lopussa luovuttivat Paloisjoen lähellä sijaitsevat asemat ja linnoitukset.” Tässä on puhe Paloisvirran pohjoisrannan sekä Poroveden ja Kilpikosken  kenttävarustuksísta, joista Sandels joutui Lohtajan aseleposopimuksen perusteella luopumaan ja siirtymään joukkoineen Iisalmen kirkon pohjoispuolelle. Tämän jälkeen venäläinen pioneerikomppania tuhosi Paloisten puolustusasemat. Aselepoviikkoina ennen Koljonvirran taistelua Christierninin rakuunat, Ala-Savon rakuunakomppania ja rakuunavaraväen komppania, majailivat Koljonvirralla  Kauppilan talon luona ja Partalan kylässä. Ylä-Savon rakuunakomppania saapui Kalajoelta eversti Aminoffin kolonnan mukana Vieremälle Nikulan taloon keskiviikkona lokakuun 26 päivänä 1808.
Ruotsalainen eversti Adolf Ludvig Christiernin erosi armeijan palveluksesta toukokuun alussa 1810. Aseveljien mukaan hän oli ”kunniallinen ja hyvä mies,  pitkä ja laiha”. Sodan jälkeen hänen kerrotaan eläneen ”taloudellisessa ahdingossa”. Hän asui Loviisassa ja Turussa, missä hän kuoli syyskuun 13 päivänä 1842.  Christierninin nimi on paikallaan mainita muiden Koljonvirralla 1808 taistelleiden Vänrikki Stoolin miesten Sandelsin, Fahlanderin, Malmin, Dunckerin, Brusinin ja Zidénin sekä  fiktiivisen Sven Dufvan  rinnalla.

Jätä kommentti

*