Venäjän lähettiläs haavoittui Koljonvirralla 1808

Monet Koljonvirran taisteluihin 1808 osallistuneet sotilaat elävät edelleen omaa elämäänsä muistelmissaan, päiväkirjoissaan, elämäkerroissaan ja kaunokirjallisuudessa. Sandelsin prikaatin Kajaanin pataljoonan 17 -vuotias varusmestari,  sittemmin vänrikki, eversti ja Västerbottenin läänin maaherra Gustaf Adolf Montgomery ( 1791 – 1861 ) julkaisi Ruotsissa kaksiosaisen  teoksen ”Historia öfver kriget emellan Sverige och Ryssland Åren 1808 och 1809”, Örebro 1842. Teos julkaistiin myös Ranskassa ranskaksi,  muistelmia ei ole  suomennettu.

Kansalliskirjailijamme J. L. Runeberg luki teoksen ja käytti sitä lähteenään julkaistessaan Vänrikki Stoolin tarinoiden ensimmäisen kokoelman vuonna 1848. Kesällä 1851 Runeberg ja sotaorvoksi heinäkuussa  1809 jäänyt Gustaf Duncker yhteisellä laivamatkallaan   kohtasivat maaherra Montgomeryn Uumajassa.

Vänrikki Stoolin tarinoissa saivat paikkansa prikaatinpäällikkö Sandels, eversti Fahlander, eversti Aminoff, everstiluutnantti Christiernin, everstiluutnantti Malm, everstiluutnantti Duncker, kapteeni Brusin, vänrikki Zidén sekä venäläiset  kenraalit  Tutshkov ja Dolgoruki.

Kirjailija Leo Tolstoi kertoo romaanissaan ”Sota ja rauha” myös ruhtinas Mihail Petrovitsh Dolgorukista  sekä kenraali Nikolai Aleksejevitsh Tutshkovista, joka haavoittui kuolettavasti suuressa Borodinon taistelussa 7.9.1812.  Venäläinen vänrikki, sittemmin kenraalimajuri, historioitsija ja todellinen valtioneuvos, Ivan Petrovitsh Liprandi   kirjoittaa muistelmissaan paroni  Teil van Seraskerkenistä, josta hänen mukaansa  ”sanottiin, että tämä on  yksi loistavimmista” ( Liprandi, Zametshanija, Moskva 1873 ).

Hollantilainen  majoitusosaston everstiluutnantti   Teil van Seraskerken palveli Iisalmella ruhtinas Dolgorukin esikunnassa yleisesikuntaupseerina. Hän kuulusteli paikalliset oppaat yhdessä Liprandin kanssa.  Iisalmen kirkon luona 27.10.1808  kello 11.50  Dolgoruki ja paroni van Seraskerken keskustelivat ranskaksi. Ruhtinas sanoi: ”Nämä herrat yrittävät voittaa aikaa – ja heillä on syynsä tehdä niin. Tähän vuodenaikaan ei vain yksi tunti, vaan jo puoli tuntia merkitsee paljon. Yö voi yllättää kun taistelu on kuumimmillaan, ja hedelmät on silloin menetetty.” -”Se on totta, sanoi Seraskerken.”  Ruhtinas lähetti Seraskerkenin sanomaan adjutantti  Brusinille ja kahdelle muulle suomalaisen prikaatin  upseerille, että on aika aloittaa taistelu. ( Liprandi, Pietari 1861 ). Iltapäivällä  Virran sillan luona Seraskerken  haavoittui luodista päähän.  Taistelun jälkeen van Seraskerken ja kenraali Aleksejev majoittuivat Fredriksdalin kartanoon, nykyiselle Pölkkyinniemelle.

Noista historiallisista syksyn 1808 tapahtumista on  210 vuotta.

Hollantilainen  oli vuonna 1803 siirtynyt Venäjän armeijan palvelukseen. Suomen sodan  ja Napoleonin sotien  jälkeen kenraalimajuri, paroni,  Pyhän Annan ja Pyhän Vladimirin ritari Fedor  Vasiljevitsh  Teil van Seraskerken ( 1771 – 1826 ) palveli ulkomailla Venäjän diplomaattitehtävissä, ensin Napolin hovissa ja Vatikaanissa , sitten Venäjän lähettiläänä Amerikan Yhdysvalloissa, Washingtonissa.

 

 

 

Jätä kommentti

*