Monet Koljonvirran taisteluihin 1808 osallistuneet sotilaat elävät edelleen omaa elämäänsä muistelmissaan, päiväkirjoissaan, elämäkerroissaan ja kaunokirjallisuudessa. Sandelsin prikaatin Kajaanin pataljoonan 17 -vuotias varusmestari, sittemmin vänrikki, eversti ja Västerbottenin läänin maaherra Gustaf Adolf Montgomery ( 1791 – 1861 ) julkaisi Ruotsissa kaksiosaisen teoksen ”Historia öfver kriget emellan Sverige och Ryssland Åren 1808 och 1809”, Örebro 1842. Teos julkaistiin myös Ranskassa ranskaksi, muistelmia ei ole suomennettu.
Kansalliskirjailijamme J. L. Runeberg luki teoksen ja käytti sitä lähteenään julkaistessaan Vänrikki Stoolin tarinoiden ensimmäisen kokoelman vuonna 1848. Kesällä 1851 Runeberg ja sotaorvoksi heinäkuussa 1809 jäänyt Gustaf Duncker yhteisellä laivamatkallaan kohtasivat maaherra Montgomeryn Uumajassa.
Vänrikki Stoolin tarinoissa saivat paikkansa prikaatinpäällikkö Sandels, eversti Fahlander, eversti Aminoff, everstiluutnantti Christiernin, everstiluutnantti Malm, everstiluutnantti Duncker, kapteeni Brusin, vänrikki Zidén sekä venäläiset kenraalit Tutshkov ja Dolgoruki.
Kirjailija Leo Tolstoi kertoo romaanissaan ”Sota ja rauha” myös ruhtinas Mihail Petrovitsh Dolgorukista sekä kenraali Nikolai Aleksejevitsh Tutshkovista, joka haavoittui kuolettavasti suuressa Borodinon taistelussa 7.9.1812. Venäläinen vänrikki, sittemmin kenraalimajuri, historioitsija ja todellinen valtioneuvos, Ivan Petrovitsh Liprandi kirjoittaa muistelmissaan paroni Teil van Seraskerkenistä, josta hänen mukaansa ”sanottiin, että tämä on yksi loistavimmista” ( Liprandi, Zametshanija, Moskva 1873 ).
Hollantilainen majoitusosaston everstiluutnantti Teil van Seraskerken palveli Iisalmella ruhtinas Dolgorukin esikunnassa yleisesikuntaupseerina. Hän kuulusteli paikalliset oppaat yhdessä Liprandin kanssa. Iisalmen kirkon luona 27.10.1808 kello 11.50 Dolgoruki ja paroni van Seraskerken keskustelivat ranskaksi. Ruhtinas sanoi: ”Nämä herrat yrittävät voittaa aikaa – ja heillä on syynsä tehdä niin. Tähän vuodenaikaan ei vain yksi tunti, vaan jo puoli tuntia merkitsee paljon. Yö voi yllättää kun taistelu on kuumimmillaan, ja hedelmät on silloin menetetty.” -”Se on totta, sanoi Seraskerken.” Ruhtinas lähetti Seraskerkenin sanomaan adjutantti Brusinille ja kahdelle muulle suomalaisen prikaatin upseerille, että on aika aloittaa taistelu. ( Liprandi, Pietari 1861 ). Iltapäivällä Virran sillan luona Seraskerken haavoittui luodista päähän. Taistelun jälkeen van Seraskerken ja kenraali Aleksejev majoittuivat Fredriksdalin kartanoon, nykyiselle Pölkkyinniemelle.
Noista historiallisista syksyn 1808 tapahtumista on 210 vuotta.
Hollantilainen oli vuonna 1803 siirtynyt Venäjän armeijan palvelukseen. Suomen sodan ja Napoleonin sotien jälkeen kenraalimajuri, paroni, Pyhän Annan ja Pyhän Vladimirin ritari Fedor Vasiljevitsh Teil van Seraskerken ( 1771 – 1826 ) palveli ulkomailla Venäjän diplomaattitehtävissä, ensin Napolin hovissa ja Vatikaanissa , sitten Venäjän lähettiläänä Amerikan Yhdysvalloissa, Washingtonissa.
