Virran sillalla 210 vuotta sitten

Koljonvirran taistelu käytiin syksyisen kauniina torstaina 27.10.1808. Iisalmella  taistelutannerta kutsuttiin usein myös Koljolan sillaksi, prikaatinpäällikkö Sandels kirjoitti  raporteissaan Virran sillasta ja Virran kapeikosta  tai solasta  – Virda bro, Virda pass. Taistelu alkoi Iisalmen kirkolta tasan kello 12, päättyen vähitellen illan pimetessä, sen jälkeen kun eversti Gustaf  Fahlanderin  kolonnan vastaisku  oli pakottanut ruhtinas Dolgorukin rykmentit Linnan talon edestä  ja Kauppilan  pihapiiristä takaisin Koljonvirran itäpuolelle sekä  metsään Niiralanniemeen ja Poroveden rantaan.

Iltamyöhällä prikaatinpäällikkö Sandels ja kenraali Aleksejev  keskellä siltaa vahvistivat kädenlyönnillä 36 tunnin aselevon, tulipalojen valaistessa osittain purettua,  venäläisen pioneerikomppanian taistelun aikana korjaamaa Virran siltaa. Aleksejev kertoi ruhtinas Dolgorukin kaatuneen ja kenraali Tutshkovin lepäävän huonovointisena Iisalmen pappilassa. Sandels ilmoitti menettäneensä monta reipasta poikaa ( Burman, 1865 ).  Sittemmin on ylipäällikkö Buxhövdenin keisari Aleksanterille  osoittamista  raporteista paljastunut seuraava huomautus: “On saatu tieto siitä, että Kenraaliluutnantti Tutshkov 1.  myös haavoittui luodista jalkaan; mutta siitä huolimatta hän pysyi taistelussa loppuun asti, ei näyttänyt merkkejä siitä eikä edes tehnyt raporttia haavastaan.”

Kaatuneet ja pahasti haavoittuneet venäläiset sotilaat tuotiin sillalle, missä ne luovutettiin omilleen. Sandelsin prikaatin puoleisella kentällä yöllä ja seuraavana perjantaipäivänä , Linnan talon ja Virran sillan välillä,  uurasti huoltotehtävissä myös venäläinen sotilasosasto prikaatinmajuri Sergei Puhinskin johdolla ( Liprandi 1873, Burman 1865 ). Sitaatti Tutshkovin armeijakunnan päiväkirjasta 28.10.1808: “Tänä päivänä vihollinen palautti meille haavoittuneet ja sotavangit ilman vaihtoa.”

Sandelsin tappiot olivat yhteensä 316 kaatunutta ja haavoittunutta, Tutshkovin tappiot   773 kaatunutta, haavoittunutta, kadonnutta ja sotavankia ( Generalstabens krigshistoriska afdelning, Stockholm 1910 ). Aselevon aikana Koljonvirran taistelukentälle haudattiin yhteensä 255 sotilasta, joukossa Pietarsaaren komppanian nuori vänrikki Jacob Henrik Zidén ( 1785 – 1808 ); en tiedä, kävikö hänen leskivaimonsa Albertina Kriander ( 1784 – 1857 ) Sauvosta  koskaan Koljonvirralla miehensä haudalla. Vaasan rykmentin veteraanit ovat muistelleet rohkean Zidénin kehottavaa huutoa Virran sillan luona:”Gossar, följen mig ! – Pojat, seuratkaa minua!” ( Wichmann, 1928 ).

Turussa ylioppilaaksi opiskellut Zidén oli syntynyt Marttilassa 31. lokakuuta 1785, hänen vanhempansa olivat kirkkoherra Jacob Zidén ja Kristina Elisabeth Fahlberg. Pietarsaaren komppanian sotilas Matts Mattsson Salm on kertonut, että Zidénin haudalla “det gjorde mig ont… Minun tuli häntä surku, sillä me olimme hyviä tuttavia keskenämme”.

Historiallinen Koljonvirran alue, Kustaa Aadolfin kirkolta Partalaan, Pölkkyinniemi eli entinen Fredriksdal,  Kauppila, Linna, Mansikkaniemi ja Hiekkamäki, on myös sotilaiden hautausmaata – kaatuneiden suomalaisten, ruotsalaisten ja venäläisten sotilaiden kenttähauta.

Koljonvirran itärannalla tykinkuulasta kaatuneen ruhtinas Dolgorukin ruumis palsamoitiin henkilääkäri Arendtin johdolla etujoukon eli Karjalan eli Sortavalan  osaston  esikunnassa Paloisilla, Lindbergin nimismieskartanossa; jo sunnuntaina 30.10.1808  eversti Berlir , kreivi Tolstoi ja luutnantti Zhadovski lähtivät saattamaan päällikkönsä ruumista  Sortavalaan ja sieltä vesitse Pietariin.

Eversti Sandels ylennettiin 10.11.1808 kenraalimajuriksi.

Keisari Aleksanteri I:n suosikki,  kenraaliadjutantti, kenraaliluutnantti, Pyhän Yrjön ja Pyhän Aleksanteri Nevskin ritari,  ruhtinas Mihail Petrovitsh Dolgoruki , (1780 – 1808 ) lepää Pietarissa, Pyhän Aleksanteri Nevskin luostarissa, Marian Ilmestyskirkossa, joka palvelee nykyisin hienosti hoidettuna kaupunkiveistosten valtion museona.  Dolgoruki -veljesten Mihailin ja Pietarin, Dolgoruki 3 :n ja Dolgoruki 2 :n, hautamuistomerkit ovat marmoria ja kullattua pronssia. M. P. Dolgorukin    hautamuistomerkkiin on kaiverrettu ruhtinaan kaatumispaikka  Idensalmi ,  virheellisesti “Indesalmi”.

Marian Ilmestyskirkkoon on haudattu myös keisari Aleksanteri I:n kaksi vauvoina kuollutta tytärtä.

Sotamarsalkka, Serafiimitähdistön ritari, kreivi Johan August Sandels ( 1764 – 1831 ) lepää Tukholmassa, Pyhän Klaran kirkossa. Hautamuistomerkissä mainitaan Pulkkilan, Idensalmen eli Iisalmen ja Rosslaun taistelut.

PS.   Koljonvirralla taisteli myös  Sandelsin esikunnan nuorempi kenttämittausupseeri, Leppävirralla syntynyt aliluutnantti Nils Christian Neiglick ( 1784 – 1866 ), vänrikki Anders Neiglickin ja Anna Juliana Nykoppin poika. Virralla  Neiglick,  sittemmin everstiluutnantti ja postimestari Ruotsissa,  ansaitsi kultamitalin urhoollisuudesta. Hän kuoli   Jönköpingissä 14. lokakuuta 1866. Tiedän toistaiseksi vain yhden Koljonvirralla 1808  taistelleesta sotilaasta julkaistun   valokuvan, hyvin harvinaisen,  se on Nils Christian  Neiglickistä  otettu VALOKUVA,  suvun omistuksessa, “fotografi hos kapten F. Neiglick i Göteborg” ( E. S. Tigerstedt, Savolax brigadens män  1808 – 1809, Helsingfors 1908 ).

 

 

 

 

 

 

 

Jätä kommentti

*