Iisalmen Ladun puheenjohtaja Heikki Passiniemi kutsui minut Ladun kevätkokoukseen muistelemaan maaliskuussa 1958 samottua ensimmäistä Ylä-Savon laturetkeä, ”Ylä-Savon Lenkkiä”. Haajaisten kansakoululta isäni lähti jatkamaan 70 kilometrin lenkille ja lähetti minut paluumatkalle kolmen aikamiehen mukana. Tiistaina maaliskuun 18 päivänä 1958 ilmestyneessä Iisalmen Sanomissa oli iso uutinen: ”Ei se matka rasittava ollut… Ylä-Savon lenkillä 265 hiihtäjää.” Kaupungin kansakoulun, nykyisen Edvin Laineen koulun pihamaalla otetun valokuvan alle on kirjoitettu mm. seuraavaa tekstiä: ”Myö kaet sitä ollaan ensmäeset neljältäkympiltä palanneet aikamiehet, kysyi kolmikko Tiikkainen, Matilainen, Pakarinen, jolla oli mukanaan näiden laturetkien yllätys, 9 -vuotias Jouko Pennanen, joka terhakasti hiihti mukana koko 40 kilometrin lenkin, eikä perille tultuaan ollut yhtään sen väsyneempi kuin suuretkaan miehet.” Uutinen on ensimmäinen julkinen esiintymiseni, mutta myös vaatimattoman julkisen elämäni pysyvin ja hienoin muisto.
Jutun se yleispätevä jokin näin jälkeenpäin ajatellen on siinä, mitä se kertoo meistä suuriin ikäluokkiin kuuluvista pojista ja tytöistä: mehän suorastaan synnyimme suksille. Vasta vuosien kuluttua minulle valkeni, mitä miehiä nämä aikuiset hiihtokaverini Armas Tiikkainen, Kalle Matilainen ja Armas Pakarinen olivat. Heistä Matilainen ja Pakarinen olivat olleet presidentti Urho Kekkosen luokkakavereita Iisalmen kansakoulussa vuosina 1909 – 1910. Iisalmen Visan kasvatti Kalle Matilainen ( 1899 – 1985 ) oli ollut kahdeksas 10 000 metrin juoksussa Amsterdamin olympialaisissa heinä-elokuussa 1928. Minulla on tallessa Ylä-Savon Lenkistä annettu ja maaliskuun 16 päivänä 1958 päivätty Kunniakirja, jonka ovat allekirjoittaneet Otto Oravainen ja Hannes Wadén. Kalle Matilainen näyttää leikkisään tapaansa sanoneen Kunniakirjasta Iisalmen Sanomain toimittajalle, että se on tullut ”ansiosta eikä armosta”. Perinteikkäässä, suksin ja sauvoin koristellussa Kunniakirjassa on seuraavaa tekstiä: ”Suomalaisella suksella on vuosituhansia vanhat jälkeen tulevia polvia velvoittavat perinteet.”