Zidén torstaina 27.10.1808

Koljonvirran taistelun vuosipäivänä Ylä-Savon Opaskerho ja Iisalmen kaupungin kulttuuri-ja matkailutoimi järjestävät kello 13 muistohetken  Virran muistomerkin eli Sandelsin patsaan luona.  Torstaina 27.10.1808  sää Iisalmella ja Koljonvirralla oli syksyisen kaunis. Taistelussa Vaasan uusi rykmentti eteni vastaiskun kärjessä Savon jääkäripataljoonan rinnalla  Linnan kenttävarustuksesta  Virran sillalle.  Vaasan rykmentissä oli kuusi komppaniaa,  kaksi suomenkielistä ja neljä ruotsinkielistä: Mustasaaren komppania, Närpiön komppania, Uusikaarlepyyn komppania, Pietarsaaren komppania, Isonkyrön komppania ja Ilmajoen komppania. Vaasalaiset olivat  varusteiltaan kirjavaa joukkoa. Maaherra Wibelius oli tilannut rykmentille viittoja, mutta  ”Wasagossar”  saivat Savon talonpoikien takkeja.
Ylioppilas, vääpeli Jakob Henrik Zidén ( 1785 – 1808 ) lähti Suomen sotaan Turun läänin rykmentin mukana. Keväällä 1808 hänet siirrettiin vänrikiksi ylennettynä Vaasan rykmentin Pietarsaaren komppaniaan. Aikalaisten mukaan Zidén oli pitkä, rento ja urhoollinen, johon sotilaat luottivat ja joka Toivalan asemissa kesällä 1808 tilanteen niin salliessa hankki joukkueelleen muonaa ampumalla sorsia ja kalastamalla. Veteraanit kertoivat sodan jälkeen Zidénin juosseen Koljonvirralla  heidän edellään ja huutaneen: ”Gossar, följen mig – Pojat, seuratkaa minua!”
Jakob Henrik Zidén syntyi  lokakuun 31 päivänä 1785 Turun läänissä Maskun kihlakunnassa Marttilan pitäjässä. Hänen äitinsä oli ruotsalainen Kristina Elisabeth Fahlberg. Isä oli Marttilan kirkkoherra, rovasti Jakob Zidén, joka kuoli vuonna 1801.  Vänrikki Zidén lepää Koljonvirran kenttähaudassa. Pietarsaaren komppanian veteraani Matts  Mattsson Salm kertoi sodan jälkeen, että Zidén haudattiin ”strax nedanför kanonbatterier – heti tykkipatterien alapuolelle” ( Rancken 1864, Wichmann 1928 ). Kaatunutta jäivät kaipaamaan Sauvon virkatalossa hänen vaimonsa Albertina Kriander ( 1784-1857 ) ja hänen äitinsä, joka kuoli Karunan kappeliseurakunnassa vuonna 1821. Aikakirjoista ei ilmene, kävivätkö äiti ja leskivaimo milloinkaan Koljonvirralla kaatuneen omaisensa haudalla.

Jätä kommentti

*