Tekee mieli jurputtaa. Miksi autoilijat eivät ohita, vaan liimautuvat peräkonttiin kymmeniksi kilometreiksi. Kun lisään nopeutta, kaveri lisää ja kun vähennän, kaveri vähentää.
Joskus kun pinna kiristyy, ajan levikkeelle ja päästän roikkujan ohi. Kun sitten lähden jatkamaan, huomaan että äskeinen ohittaja ajaakin alinopeudella. Voi tuhat sarvipäätä! Seuraavan sanomiseni johdosta saa tiskirättiä ympäri korvia, mutta otan sen riskin.
Nimittäin kun taakse ilmaantuu auto, joka ei osoita minkäänlaisia ohitusaikeita, on ratissa usein nainen. Hänellä on kiire, mutta puuttuu uskallusta. Kun taas ratissa on viriili ja pyrkivä nuorimies, niin ohitus tapahtuu, vaikka pienellä riskilläkin.
Minulta löytyy ymmärrystä molemmille. Roikkujalle ei.
Tänä mediasovellusten kehityksen kulta-aikana on yksi viestinnän muoto jäänyt taarustamaan lapsenkenkiin. Tarkoitan autoilijoiden välistä viestintää. Valojen vilkuttaminen, äänitorven käyttö ja kansainvälisten käsimerkkien näyttö ovat Aatamin aikuisia.
Autoiluviestinnän uuden aikakauden lähtölauka
ukseksi ja alkukiihdytykseksi ehdotan: Herrat insinöörit, kehittäkää nanotekninen sovellus auton takalasiin. Siis sellainen ”ruutu”, josta takana ajava voisi lukea edelläajavan ystävällismielisiä neuvoja: ”Muista turvaväli” ”Älä suotta ohita, käännyn kohta” ”Annan tietä kohta” ”Hyvää ystävänpäivää” ”Käydäänkö kahvilla?”
Nyt joku välittää, että moinen viestittely vaarantaa turvallisuutta. Eikä vaaranna. Nimittäin valmiiksi ohjelmoidun viestin voisi valita ja laittaa näkyviin yhdellä napin painalluksella. Tai jos apukuski sen tekee, niin eipä häiritse ajoa.
Takavuosilta tuli mieleen auton takalasilta bongattu viesti: ”Viina on pelastanut minut urheilulta”.
Joopa joo, niinhän siinä sitten kävisi, että hienolta digitaululta minäkin saisin lukea: ”Etsunkai ohi meinaa sillä variksenharmaalla Toyotan rohjakkeella”.
Timo-Heikki