Huoltoapinasta pyöräilijäksi

Haaveilin osallistumisesta pyöräilijänä jo edellisellä kaudelle, mutta päädyinkin huoltoon. Tehtäväni oli ajaa taka-autoa eli ajaa koko matka Jyväskylästä Pariisiin pyöräilijöiden perässä.

Päästyäni mukaan joukkueeseen sain tietää, että myös huolto saa osallistua yhteisiin harjoituksiin ja päätin lähteä kokeilemaan sisäpyöräilyä ensimmäistä kertaa. Se tuntui niin kivalta, että talven aikana löysin itseni lähes joka perjantai-ilta spinning-pyörän päältä Liikuntakeskus Linealla. Samalla pääsin tutustumaan joukkueeseen muutenkin kuin sosiaalisen median kautta. Oli hienoa huomata miten nopeasti joukkuehenki muodostui!

Joukkueen matkalla mukana seuraa huoltotiimi, joka huolehtii niin joukkueen muonituksesta kuin pyörien pienistä korjauksista.

Pukukoppikeskusteluja talvipyöräilystä kuunnellessani alkoi aihe kiinnostaa ja päädyinkin ostamaan maastopyörään nastarenkaat. Talven aikana mentiin sitten useampi sata kilometriä pitkin järven jäätä. Samalla kiinnostus pyöräilyä kohtaan kasvoi entisestään ja huomasin pitäväni lajista.

Kestävyysharjoittelu on pitkäjänteistä hommaa, ja erilaiset säätilat ovat vain pukeutumiskysymys!

Kevättä kohti mentäessä saatoin vain kateellisena katsella kuvia keltaisista pyöristä ja pyöräilijöistä. Kesäkuun pitkän harjoitusviikonlopun aikana kuume vain paheni. Tässä vaiheessa oli selvää, että haen tulevaan joukkueeseen, ja laitoinkin hakemuksen sisään hyvissä ajoin, etten tule matkan aikana katumapäälle. Täytyy myöntää, että välillä kävi mielessä unohtaa koko homma. Mutta päätetty mikä päätetty, nyt se ei ollut minun käsissä kuinka käy.  Niin siinä sitten kävi, että menneen kauden perusteella, tai siitä huolimatta, pääsin mukaan ja matka pyörällä kohti Pariisia voi omalta osaltani alkaa.

Nyt pitikin sohvaperunan alkaa miettiä ajankäyttöä uudelleen. Tiistai-illan saunanlämmitysajankohtaa ei määrittäisi jatkossa huutokauppakeisari vaan se mihin aikaan kävelylenkki on suoritettu. Ja kävelyähän riittää, kun peruskestävyyttä harjoitellaan. Välillä tuntuu siltä, että Pariisiin ollaan menossa kävellen. Joukkueen yhteistreenit alkoivat syyskuussa tuttuun tapaan perjantain yhteisellä sisäpyöräilytunnilla ja sunnuntain pitkällä peruskestävyyslenkillä.

Erään sunnuntaiaamun lenkillä valloitettiin Laajavuori.

Keltaiset pyörät saadaan vasta maaliskuussa, mutta sain kaverilta jo syksyllä lainaan maantiepyörän ja pääsin kokeilemaan maantiepyöräilyä. Onneksi syyskuussa oli hyvät pyöräilykelit ja sain ajokaveriksi kaksinkertaisen Rynkeby-veteraanin. Hyvät neuvot olivat alussa tarpeen ja kahdestaan on mukavampi ajella. Pisin lenkki oli 80 kilometriä. Hieman hakattu olo siitä kokemattomalle tuli, mutta selvisin siitä. Nyt onkin treeneissä eri meininki, kun tavoitteena on saada sohvaperuna siihen kuntoon, että pääsee muiden mukana pyörällä Pariisiin!

Lauri Anttila

Jätä kommentti

*