Mitkä ovat klossipannut?

Olen mukana ensimmäistä kertaa TRGM Jyväskylän joukkueessa. Olen harrastunut liikuntaa koko ikäni monissa eri lajeissa, mutta maantiepyöräilystä minulla ei ole mitään kokemusta. Sain keltaisen pyöräni kotiin 21. maaliskuuta, mutta ensikosketukseen pääsin sen kanssa vasta viikko sitten sunnuntaina. Olimme saaneet eritysluvan harjoitella lentokentällä suljetulla alueella. Harjoittelimme klossin kiinnittämistä ja irrottamista polkimista, vaihteiden käyttöä ja ryhmäajon alkeita parijonossa. Päivän päätteeksi joutsenparvi lensi yllämme upeassa muodostelmassa. Olivat salaa katselleet meidän touhuja ja ottaneet mallia. Pari klossipannua tuli, mutta ei vahinkoja.

Joutsenparven ylilento juhlisti ensimmäistä ajoharjoitustamme Jyväskylän lentoasemalla.

Neitsytmatkan uudella Bianchillani poljin viime torstai-iltana Jyväskylästä Toivakan suuntaan. Lähdin Vaajakosken ABC:ltä vanhaa tietä kohti Lahtea. Tie oli hyvässä kunnossa, joten minun oli helppo löytää oikeat vaihteet ja vauhti. Myös sää oli suosiollinen ja syke pysyi aisoissa. Pian tuli yksi lajitoveri keltaisissa vaatteissa vastaan ja noin tunnin päästä kolme samanlaista. Tiimin jäsenistä Mari, Watti-Heikki, Jaana ja Harri olivat tietämättäni samalla reitillä. Liityin kolmen viimeksi mainitun mukaan takaisin Jyväskylän suuntaan. Ajoin Watti-Heikin peesissä paluumatkan. Opin, että peesistä on hirvittävä hyöty, jopa ylämäessä. Totesin, että maantiepyöräily on täysin eri laji kuin Jyväsjärven ympäriajo tavallisella vaihdepyörällä. Keltainen hiilikuidusta valmistettu Bianchi kulkee kevyesti. Sain mittariin ensimmäiset 32 kilometriä! Perjantai-iltana poljin Toivakkaan ja takaisin yksin ja hyvältä tuntui sekin. Pääsin lähes 25 kilometrin tuntivauhtiin, johon meidän pitäisi päästä Pariisin matkallakin.

Olennainen osa turvallista ja mukavaa matkantekoa maantiepyörällä ovat ajoasennon oikeat säädöt ja pyöränkäsittelytaidot. Tässä säädetään ohjaustangon kulmaa ylemmäs ja harjoitellaan klossin kiinnitystä polkimeen.

Viime viikonloppuna koko tiimimme kokoontui ajoleirille Kylpylähotelli Peurunkaan Laukaaseen. Kokoonnuimme lauantaina neuvotteluhuoneeseen käymään lävitse yhteistä asioita ja lauantain reittiä. Kertasimme käsimerkit: hidastuu, pysähtyy, reikä, kansi, railo, raide jne. Jonossa ajaessa tarkoitus on ajaa lähes kiinni edellä menevän takapyörässä samalla ajolinjalla, jolloin peesistä saa parhaimman hyödyn. Näin ollen ei voi tietää mitä edessä tapahtuu, elleivät käsimerkit ole käytössä.

Isossa ajoryhmässä maantiellä pyöräileminen edellyttää kurinalaisuutta – vaikkapa bussipysäkille pysähdyttäessä huolehditaan, että jonon viimeinenkin mahtuu pysäkille eikä jää ajoradalle.

Majoittumisen jälkeen lähdimme ensimmäiselle yhteiselle pyörälenkille yhdessä jonossa. Parin edellisillan auringonpaiste oli muuttunut vesisateeksi. Maantiepyöräilijä ei sadetta pelkää. Peurungasta lähdettiin isolle tielle vasemmalle kääntyen. Hidastuu, pysähtyy -käsimerkit tulivat heti käyttöön. Klossi irti -muistutus ennen pysähtymistä. Eikä tullut yhtään klossipannua. Risteyksen jälkeen päästiin hyvään vauhtiin. Rapa ja vesi lensivät naamaan, suuhun, sieraimiin ja ajolaseihin. Jos suu on täynnä kuravettä, huuhdellaan, tuumasi erän tiimimme jäsen. Silti ajo sujui kuin siivillä noin puoli tuntia. Tekninen, kuului huuto edestä. Ensimmäinen rengasrikko ja vaihteisiin vikaa. Ensikertalaiseksi yllättävän hyvin onnistuimme ohittamaan edellä pysähtyneet ja jäimme odottamaan seuraavalle bussipysäkille. Pyöränraato kerättiin takana tulevaan huoltoautoon ja pyöräilijä takapenkille. Matka jatkui.

Formulavarikon nopeudella toimiva huoltotiimi vaihtamassa puhjennutta sisäkumia maantien varressa.

Sitten tuli ylämäki. Perä jää, huusin, sillä en pysynyt vauhdissa. Jossu takana opasti minua. Raippa, sinä tikkaat liian pienellä vaihteella, saat siihen voimaa, kun isonnat oikealta. Se auttoi. Hyvää tiimityötä, kiittelin minä ja pääsin mäen päälle. Mikä hitto on, kun ei nyt kulje niin kuin parina edellisiltana, ajattelin. Olin ihan puhki. Pidettiin tauko. Söin banaanin ja join vettä. Sain lisää virtaa. Tunnin ajon jälkeen Peurunka alkoi häämöttää. Vielä viimeinen mäki ennen pihaa. Huusin, että irrotan klossin ja työnnän pyörän. Opa tuli viereen tsemppaamaan. Et irrota, sie jaksat! Kaikki muutkin lähellä olevat kannustivat. Minä oksennan kohta, huusin. Et oksenna, sinä jaksat, kannusti Opa edelleen ja tyrkkäsi minulle hieman vauhtia selästä. Oltiin jo mäen päällä. Minäkin. Enää pieni alamäki ja 55 kilometrin lenkki oli tehty. Suihkun, saunan ja ruokailun jälkeen pidimme perälautakokokouksen, jossa jokainen kertoi tuntemuksensa ensimmäisestä yhteisestä lenkistä. Opa sai erityispalkinnoksi tikkarin kapteenilta minun tsemppaamisesta. Mitä opin? Olin syönyt vain aamupalan, lounas jäi väliin. Energia loppui kauramoottorista. Vaihteiden käyttöä ennakoidusti etenkin ennen ylämäkeä pitää harjoitella. Ajoasentoa pitää korjata, sillä kädet puutuivat välillä.

Peurungan viikonloppuleirin ohjelmaan kuului myös pelaajakorttikuvissa poseeraaminen.

Sunnuntaiaamuna kävimme aluksi lävitse päivän reitin. Sen jälkeen meistä otettiin valokuvat Peurunkajärven rannalla pelaajakortteihin ja tiimikuva. Pian päästiin ajamaan sateettomassa, mutta hieman tuulisessa säässä. Tällä kertaa ajettiin parijonossa. Se oli mukavaa, koska vierellä oli juttukaveri Watti-Heikki. Watti-Heikki tyrkkäsi minulle lisävauhtia parissa ylämäessä. Yksi rengasrikko ja vain yhdelle tänäänkin, mutta se saatiin korjattua nopeasti. Matkamittariin tuli 58 kilometriä. Minulta meni sunnuntain ajo huomattavasti paremmin kuin lauantain, mutta ajoasentoa pitää korjata, jotta kädet eivät puutuisi. Ajoasennon korjaamiseen saan apua ammattilaiselta bikefittaajalta.

Team Rynkeby – God Morgon Jyväskylä vuosimallia 2018 koolla ryhmäkuvassa.

 

Viikonlopun ajoleiri hitsasi tiimin hyvin yhteen. Olemme oppineet ryhmäajon ja tutustuneet toisiimme yhä paremmin. Tästä on hyvä jatkaa. Klossipannut ovat jääneet minulta kokematta. Se on se pyöräilijän perinteinen. Olet unohtanut irrottaa toisen jalan lukkopolkimesta pysähtyessäsi. Ihmettelet vain, mitä tapahtuu, kun jalka ei irtoa ja samalla hetkellä muistat miksi ei, mutta silloin on myöhäistä. Näky on kuin hidastetussa filmissä. Kokeneemmat pyöräilijät sanovat, että irrottamisesta tulee refleksi – ennen pitkää.

Raili Savolainen 24.4.2018

Jätä kommentti

*