Ylämäki alamäki, yhdessä kulkien

Niitä osuu varmasti kaikille tämän mittaisessa projektissa. Olkoon ne sitten henkisiä tai fyysisiä, niiltä tuskin välttyy kukaan. Omalla kohdalla ne ovat onneksi olleet loivia, mutta laidasta laitaan on menty. Minulle on liikunta ollut aina enemmän fiilispohjaista kuin tavoitteellista.Sydäntalvella sitä vielä ajatteli töistä tullessa, että onhan tässä aikaa lähtöön. Voin siis ottaa päikkärit sohvalla ja lähden sitten salille tai lenkille. Taisipa siinä joskus jäädä vaihtoehdoksi siirtää homma seuraavaan iltaan. Seuraavia iltoja ei kuitenkaan viikossa riittänyt loputtomiin ja Movescountin “näytä edelliset 7 päivää” saivat liikettä niveliin ja niin vain lähes joka viikko treenitavoite tuli täyteen.

Pyöräilykauden alkaessa maantiellä huhtikuussa lunta oli maassa vielä reilusti.

Tämä projekti on vienyt ja vie vielä tovin aikaa, mutta on jo tähän mennessä antanut enemmän kuin ottanut. Eihän se joka perjantai-ilta mahdottoman paljon kiinnostanut lähteä ajamaan 60 kilometriä Multialta Jyväskylään vain hikoillakseen tunnin verran sisäpyörän päällä, mutta tutut naamat pukukopissa piristivät taas mielen uudelle tasolle. Tompan ohjauksessa muutamia töppäreitä noustessa leikkimielisesti kisatessa wattilukemista tiimikaverin kanssa tai huonoja vitsejä kertoen, tuntui suihkun jälkeen Liikuntakeskus Linealta kävelevän ulos ihan eri Late kuin mennessä. Eipä olisi ilman ympärillä olevaa tiimiä tätäkään koettu.  Olen liikunnan lisäämisen huomannut myös arkielämää helpottavana tekijänä, vähäisetkin trukkikuskin selkä- ja hartiakivut on tipotiessään ja unen laatu on parantunut.

Harjoitus tekee mestarin – vain muutamassa viikossa maantiepyöräilyn keltanokistakin on kehittynyt taitavia ryhmäajajia.

Pari viikkoa piinannut flunssa joulukuussa aiheutti myös pienen henkisen alamäen eikä homma sen jälkimainingeissa meinannut lähteä rullaamaan. Kun sitten sain itseni liikkeelle, oli taas vastassa alamäki tai ylämäeltä se kropassa tuntui, mutta pää oli menossa alamäkeen. Silloin ajattelin, että nyt tuli sohvaperunalle seinä vastaan. Piti pysähtyä miettimään, että mitäs nyt, oliko tämä tässä. Ei se kuitenkaan yhteen flunssaan voi tyssätä, ovathan muutkin sairastelleet. Kaivelin mieleni sopukoista meille annettuja ohjeita ja tajusin yrittäväni liikaa: maltti on valttia.Olin taas ajattelematon, itsekin kehotin aikaisemmin toisia malttamaan mielensä sairastelun jälkeen.

Kun maantiepyöräilykausi avattiin muuttui tilanne: sluibailulle ei ole enää varaa. Ennen lähtöä tulisi mittarissa olla 2500 kilometriä maantiepyörällä. Tätä kirjoittaessa tavoitteesta puuttuu 1000 kilometriä. Kiitos upeiden kelien, olen vähän edellä aikataulusta. Mutta mikäs siinä, annetaan mennä, kun kelit suosii ja rengas on syönnillään.

Huhtikuussa oli talvista, mutta toukokuu toi mukanaan helteiset kesäkelit. Jäätelö ei ole ollenkaan hassumpi lenkkieväs!

Kaikista käänteistä huolimatta tai niistä johtuen, fiilis on maantiekauden alettua  pääsääntöisesti hiponut kattoa koko joukkueella. Sen aistii ryhmälenkeillä. Ensimmäiset haparoivat kammenpyöräytykset ryhmäajoon otettiin Peurungan harjoitusleirillä huhtikuussa noin kuukausi sitten. Nyt kun katsoo tiimiä ryhmän perällä ajaessa, on vaikea uskoa, että siitä on vain kuukausi aikaa. Niin paljon sujuvampaa ryhmäajo on. Aivan huikeasti olemme kehittyneet joukkueena! Kyllä kelpaa tämän joukkueen kanssa ihailla Keski-Suomen maisemia, tunnelma hipoo pilviä, vaikka niitä ei meidän lenkeillä paljon ole taivaalla näkynytkään.

Lauri Anttila 24.5.2018

Kommentit

  • Hyvä homma

    Tsemppiä joukkueelle! Kiva lukea päivityksiä.

  • Bianchi mies

    Tsemppiä täältäkin. Itekkin kuuskymppisenä aloittanut pyöräilyn aktiivisesti maantiepyörällä. Toinen kesä menossa. Ennen piti syödä vahvoja selkälääkkeitä jatkuvan kivun vuoksi, nyt selkä parempi kuin vuosikymmeniin.
    Joten kolumnistin teksti kuullostaa kaikkinensa tutulta.

Jätä kommentti

*