Jos ei olisi pelkoa siitä, että viaton perheenisä leimataan Putinin trolliksi, saattaisin nyt muutamalla sanalla kehua itäistä naapurimaatamme. Tai tarkemmin sanottuna yhtä erinomaista päätöstä, joka siellä on tehty vuonna 2011. Venäjällä päätettiin tuolloin kulkea vastavirtaan ja luopua kesäaikaan siirtymisestä.

Monista viime vuosien vastavirta-päätöksistä en ole yhtä mieltä, joistakin pikemminkin huolissani, mutta tämä edellä mainitsemani oli kerrassaan hieno päätös. Kauhunsekaisin tuntein ja huolestunut kurttu otsassa odottelen jo tulevan viikonlopun jälkeistä elämää. Kun kelloja siirretään yhdellä tunnilla kohti kesää, menee moni asia uusiksi. Helppohan niitä kelloja on pyöräyttää mihin suuntaan vaan, mutta siinä menee ainakin pari viikkoa, että pirpanoiden sisäiset kellot saadaan synkronoitua uuteen aikaan.

Suuri kiitos niille, jotka joskus muinoin ovat suuressa viisaudessaan päättäneet lahjoittaa ihmisten aamuihin yhden lisätunnin. Todella kaunis ajatus, mutta ainakin meidän perheessä noita aamuisia tunteja on jo entuudestaan ihan riittävästi. Tänä aamuna Jätkis heräsi ja ilmoitti päivän alkaneen klo 4.30. Viikon kuluttua vastaava herätys tarkoittaa, että kello olisikin jo 3.30.

Muutoksia on odotettavissa myös perheemme iltoihin. Jos näin kesäajan vallitessa satumme olemaan illan suussa kyläilemässä tai muuten kodin ulkopuolella, alkaa kuuden kieppeillä olla jo kova kiire iltapuuron keittoon. Ensi viikolla puuronnälkä pukkaa siis jo viideltä. Jos lapset nyt nukahtavat kasin maissa, tarkoittaa se talviajassa kello seitsemää.

Ja entäpä se kullanarvoinen parisuhdeaika? Pirttiksen kanssa olemme saaneet nauttia siitä iltaisin suurin piirtein kahdeksasta yhdeksään. Kahtena iltana viikossa on kasattu oikein herkulliset iltapalatarpeet tarjottimelle ja istuttu sohvannurkkaan passivoitumaan romanttisesti tv:n äärellä. Yhdeksän maissa onkin sitten jo ollut kiire nukkumaan, koska Jätkis nukkuu paremmin alkuyön. Talviajan mukaisessa elämänjärjestyksessä siirrymme unten maille klo 20.00. Tämä tarkoittaa, että Ensi treffit alttarilla -keskiviikkouusinta ja perjantai-illan Vain elämää menettävät kaksi katsojaa.

Jos asuisimme Venäjällä, voisimme pitää elämänrytmimme entisellään. Kahdeksalta laittaisimme samovaariin teet pöhisemään ja kasaisimme tarjottimelle blinejä ja hapankaalia. Niitä sitten dippailisimme smetanassa ja katsoisimme nevostoaikaisesta mustavalkotelkkarista, kun presidentti painii karhujen kanssa ja tekee muita supersankaritekoja.