Pirpanoiden myötä ovat jos jonkinnäköiset sadut, tarinat ja lorut tulleet tutuiksi. Tässä tiivis esittely meidän perheen iltasatusuosikeista.

Liian suuri sopuliksi (Nalle Puh -sarjakuva 2007)

Identiteettikriisin keskellä painiskeleva lehmä ja eksynyt sopuli melkein hukuttavat Nalle Puhin ja Nasun. Lukijan ääninäyttelijän kyvyt ovat koetuksella, kun jokaisella hahmolla (8kpl) on oltava erilainen ääni. Kesäisten mökki-iltojen kestosuosikki numero yksi.

Hyvän yön rukoukset

Joka kerta hieman erilainen lukukokemus. Koko kirja on paksuhko iltakirjaksi, mutta yksi rukous jäisi turhan vähäksi. Siispä asiakas saa arpoa viisi sivua, jotka luetaan. Joskus kohdalle voi osua myös virsi.

Jänöjussin tuutulaulut

Pupu venkoilee ja haluaa laittaa nukkumaan kaikki mahdolliset otukset. Jokaiselle on oma laulu, jonka äitipupu laulaa. Neiti2vee osaa koko teoksen ulkoa ja voi sen avulla huijata olevansa lukutaitoinen.

Muista rakastaa pikkuinen

Isin ykkössuosikki. Runomittaiset lasten käännöskirjat ovat monesti melko kökköjä, mutta tämän suomentaja on osannut asiansa. Teksti on niin viisauksia pullollaan, että sitä lukiessaan luulee itsekin kasvavansa ihmisenä. ”Jos olet siis maassa ja allapäin, katso taivaalle rohkeasti. Joskus on maattava selällään,  että näemme tähtiin asti.” Voisiko sitä kolmenkympin ym. -kriisien aallonpohjilla tarpomisen tarkoitusta enää tuon paremmin sanoittaa.

Eläinaiheinen katselukirja

Jätkiksen suosikki, jota myös isosisko rakasti aikoinaan. Tämä kirjaston vaihtokirjapisteeltä käteen tarttunut helmi ei jätä kylmäksi. Lukija pääsee imitoimaan niin Nina-norsua kuin Saku-siiliäkin ja viimeistään Pekka-pöllö saa vekaran hullaantumaan.

Pipejä ja puhalluksia hiljenee hetkeksi. Puolentoistavuoden kotipainotteinen iskäilyjakso vaihtuu parin viikon sisällä kokopäivätyöhön, joten lie parasta suunnata kaikki mahdolliset paukut tähän mullistukseen. Pyrin jatkamaan säännöllisiä postauksia viimeistään syyskuun alkuun mennessä. Toki elokuussakin saattaa joku teksti ilmestyä.