IrakKari ja muut sotaleikit

Kun olin pieni koululainen, uutiskuvissa räjähtelivät pommit. Tulimeret roihusivat ja öljynpeittämät linnut räpiköivät jossain, jota ennen vedeksi kutsuttiin.

Oli sota kaukana Irakissa ja pahan nimi oli Saddam Hussein. Hyvisten lipussa oli tähtiä ja punavalkoinen raidoitus. Ja itä-suomalaisen koulun pihalla tuota sotaa taisteltiin välitunnista toiseen. Aseina olivat kepit ja saattoipa joskus lumipallokin lentää.

Koulutaksia ajoi Kari ja eräänä aamuna, joku keksi, mitä nimestä tulee jos sen kääntää toisinpäin. “IrakKari, IrakKari!” Kaikui heleä-äänisen lapsilauman huuto siitä aamusta eteenpäin aina Karin kurvatessa pysäkille.

Tämän päivän pikkupojat käyvät koulujen pihoilla oman aikansa sotaa. Keppi-pyssyt tulittavat Isistä ja hyvän ja pahan raja on lasten mielissä selkeän mustavalkoinen. Niin saa ollakin. Uutistulvalta on vaikea ihan kokonaan lapsia suojella, joten onneksi heillä on keinonsa hämmentävien ajatusten käsittelyyn – leikki.

Niin hurjalta kuin leikitty terrorismin vastainen sota aikuisen silmissä välillä näyttääkin, täytyy muistaa että leikki on lasten keino purkaa ja jäsentää kokemaansa. Kunhan vain muistamme samalla olla korvat herkkänä ja ajatus avoimena tarpeen mukaan vastaamaan lapsen kysymyksiin rauhoittavasti ja huolta lietsomatta.

Hyviä ohjeita lasten kanssa puhumiseen löytyy muun muassa Pelastakaa lapset ry:n sivuilta.

Jätä kommentti

*