Pirttiksellä on tänään juhlapäivä. Muistan kuulleeni sellaisen viisauden, että nainen on kauneimmillaan 17-vuotiaana, joten tästä päätellen Pirttis täytti jälleen 17 vuotta.

Nyt oli siis minun vuoroni järjestää yllätys. Neiti2vee on kova saamaan kierroksia kaikenlaisesta yllättämisen riemusta. Äitienpäivän aattona hän oli niin täpinöissään, että nukahtaminen venyi parilla tunnilla. Päätimme siis eilen illalla, ettei  juhlapäivästä mainita mitään etukäteen.

Illalla meikäläinen muun perheen jo uinuessa siivoili kotia ja laittoi kaiken puolivalmiiksi. Leivät ja kaiken maailman herkkuja sisältävä lautanen jääkaappiin. Astiat valmiiksi pöytään ja kynttilää ja sen semmoista. Kun aamu viimein koitti, kello oli jo kuusi. Otin Jätkiksen huostaani ja jätin Pirttiksen jatkamaan uniaan ja odottamaan onnittelulaulukuoroa.

Yleensä Jätkis tulee luokseni reilusti ennen kuutta, useimmiten jo viideltä, ja Neiti2vee heräilee siinä kuuden pintaan. Tämän varaan olin laskenut. Ehtisin kertoa Neiti2veelle, että äidillä on tänään synttärit. Tekisimme kortin ja kävisimme poimimassa kukkakimpun. Sitten laittaisimme yhdessä illalla puolivalmiiksi tehdyn superaamupalan tarjolle, sytyttäisimme kynttilän, nappaisin Jätkiksen kainaloon ja menisimme koko porukalla herättämään sikeästi nukkuvan Pirttiksen harmonisella kuorolaululla.

Vaan aika kului.

6.30. Laittelin aamupalaa pöytään, että ehditään tehdä se kortti ja hakea kukat, kun tytär herää.

6.55. Jätkis nukahti, mitä ihmettä?! No, tämä helpottaa kukkien poimimista, kunhan Neiti2vee herää.

7.02. Tekstari Pirttikseltä: ”Nukuin yöllä ihan hyvin, että voitte herättää milloin vaan.”

7.10. Tarjoilut valmiina ja Neiti2vee nukkuu edelleen.

7.14. Askartelin kortin.

7.20. Söin puuroa ja hiplasin älypuhelinta.

7.32. Keräsin miehekkäästi kukkakimppua takapihalla ja moikkailin melkein yhtä miehekkäästi töihin suuntaavia naapuruston miehiä.

7.36. Tekstari Pirttikseltä: ”Aika kova vessahätä.. Missä viivytte?”

7.45. Avasin Neiti2veen huoneen oven siinä toivossa, että hän heräisi.

7.55. Tekstari Pirttikseltä: ”Huhuu!”

7.59. Lapset nukkuu. Pirttis ei jaksa odottaa. Sillä on varmasti äkäinen kurttu otsassa.

8.02. Avaan makkarin oven ja laulan Pirttikselle ”Paljon onnea vaan..” Lapset nukkuu.

Lapset jatkoivat uniaan vielä tovin. Päätimme päivänsankarin kanssa perua juhlat tai ainakin salata ne Neiti2veeltä. Pettymys olisi karmaiseva, jos sen kerran kun onnistuu nukkumaan vähän pidempään, olisi missannut äidin synttärit.

Pirttis sai siis tällä kertaa 17-vuotislahjaksi rakkaan aviomiehensä ihan omilla pikkukätösillään askarteleman kortin niittyleinikkikimpun kera sekä mahdollisuuden nukkua pidempään kuin kertaakaan viimeisen parin vuoden aikana.

Kiitos lapset! Te osaatte totisesti yllättää!