Kaurapuuroburnout

Kaurapuuro tulille. Jos olen oikein tehokas, ehdin tehdä leivät valmiiksi, kurkistaa sähköpostin ja somen ja laittaa lasten yökkärit odottamaan iltatoimia. Sähköpostissa on viesti, johon vastaan nopeasti ja somessa hauska kissavideo, jonka ehdin vielä vilkaista. Jätkis lirauttaa pissin olohuoneen matolle ja Neiti3veelle iskee valtava harmitus, kun lego-torni kaatuu.

Ai niin. Se puuro!

Kaikki oheistoiminnot veivät vain muutamia ylimääräisiä sekunteja, mutta ne olivat liikaa. Puuro on tullut yli äyräiden ja levinnyt pitkin keraamisen lieden kiiltävää pintaa. Limainen kaurapuuronoro levittäytyy määrätietoisesti kohti lieden reunoja ja valuu pitkin uunin luukkua, jonka Pirttis juuri eilen sanoi hinkanneensa peilikirkkaaksi. Katastrofin ainekset ovat kasassa ja sotkua riittää siivottavaksi.

Kaurapuuron keittäminen on herkkää puuhaa. Vaikkei puurokattilan äärellä tarvitse herkeämättä päivystää, olisi muistettava seurata, mitä kannen alla tapahtuu. Välillä pitää hämmentää, ettei puuro pala pohjaan. On myös hyvä pienentää levyn lämpötilaa ajoissa, ettei puuro kiehuisi hellalle. Viime hetkelläkin kuohahtamisen voi estää nostamalla kattilan nopeasti pois kuumalta levyltä.

Viimeisten kuukausien aikana olen tuntenut itseni kaurapuurontäyteiseksi kattilaksi.

Aluksi muistin hämmennellä ja säätää lämpötilaa, mutta salakavalasti arki täyttyi liian monesta mielenkiintoisesta ja tärkeästä toimesta ja tehtävästä. Liian monta ajatusta ja isoa valintaa muhi yhtä aikaa kannen alla. Lopulta kävi niin, että puuro paloi pohjaan ja kattila kiehui yli.

Kaurapuuron peittämän lieden siivoaminen kannattaa aloittaa kaapimalla ensi lastalla pahin sotku johonkin astiaan. Sitten täytyy käyttää talouspaperia säästelemättä. Tiskirättiin on turha turvautua ennen kuin viimeistelyvaiheessa, koska puuro on sen verran limaista, että rätti menettää imukykynsä nopeasti. Kuumalle levylle palaneet jämät pitää luonnollisesti rapsutella pois järeämmillä välineillä.

Niin kaurapuuroburnoutin kuin oman kattilan ylikiehumisen jälkitöissä perustavanlaatuinen apu lienee rauhallinen lähestymistapa. Kaiken ylimääräisen karsiminen ja itsensä kuuntelu ovat olleet viime viikkojen kehitystehtävä numero yksi. Mikä on oikeasti tärkeää? Mitkä ovat niitä asioita, jotka antavat virtaa arkeen? Kuinka käyttää aikansa niin, että jaksaa olla läsnä myös rakkaimmilleni?

Pahin kaaos alkaa olla siivottu. Vielä kiinnipalaneen puuron rapsutukset niin eiköhän se siitä.

Kommentit

  • Tintti

    Entä jos laitat veden kiehumaan ja kun se kiehuu laitat ryynit sekaan,hämmennät ja laitat lieden kiinni. Kansi kattilan päälle ja annat sen muhia 10-15 min. Jos on aikaa,niin sekoittele. Ei kiehu yli. Ja jos on paksua puuroa,niin laitat maitoa,ja oikeastaan kannattaa laittaa maitoa silti. Niin on Nam. Eikä tarvitse kenenkään suuttua ja siivota…..

  • Tintti

    Ei siis ollut tarkoitus neuvoa ja kuulostaa kaksplus-sivustolta….vaan,että kyllä ne asiat päivä kerrallaan oppiessa itsekullakin menee… Kiva on lukea näitä,mitä itsekin on tullut toteutettua ja koettua. Jaksamisia,päivä kerrallaan,niin kyllä se siitä suttaantuu,sanoo Savolainen.

    • Matti Tampio

      Kiitos puuronkettovinkeistä! :) Pitääpäs testata tuota taktiikkaa.. Ja kiva, kun luet blogiani! Aurinkoa kesääsi!

  • Ari Niemeläinen

    Puuron “keittäminen” on miltei kuin taidetta, harvoin on itsekään tuotokseensa täysin tyytyväinen. Eläkeläisenä on oppinut vuosia keittämään aamupuuronsa kahdelle, tulos on jokseenkin tyydyttävä ihan näppituntumallakin. Annas olla, kun pöydän ympärillä on kolminkertainen määrä puuron syöjiä, tavallisin kommentti kuuluu: ukin puuro on jupukkia! Sitten mehevät naurut päälle ja toteamus: pannaan joukkoon lisää marjasoppaa.

  • Täti

    Tätiisi olet tullut. Kuinka monet pöynykahvit kaasuhellalle kuhahti, kun kirja oli mielenkiintoisempi :) .

  • Kaunis

    Rakastan seksiä. Minun yhteyshenkilöni täällä room.info Hauskaa tiedossa!

Jätä kommentti

*