Entisessä kodissamme jäi koko perhe Tampio haikein mielin kaipaamaan kerrostalon huikean nopeaa, tehokasta ja ilmaiseksi käytettävää pyykkikonetta ja olkkarin kokoista kuivaushuonetta. Muuntautuessamme rivitaloeläjiksi, oli hankittava oma pyykkikone.

Kone saapui uuden kodin kylppäriin ja pian sitä jo soviteltiin paikalleen. Kaikki näytti lupaavalta, kunnes oli aika kytkeä veden tulo- ja poistoletkut paikoilleen. Työkalupakista löytyi liian iso klemmari poistoletkua kiristämään ja tuloletkukaan ei oikein tuntenut yhteenkuuluvuutta seinästä törröttävän putken kanssa. Jätin koneen pariksi päiväksi asettumaan aloilleen ja suuntasin lopulta ostamaan vääränkokoista klemmaria ja sovitinta.

Konetta ei vielä näilläkään lisävarusteilla saatu toimimaan, mutta onneksi uudessa kylppärissä on kodinhoitonurkkaus, jossa on kolme hyvän kokoista pyykkikoria kaappiin piilotettuna. Turhaan siis pirttibööna kiirehti koneen toimintakuntoon saattamista ja muutama päivä vierähti jälleen ennen kuin lopulta völjäsin itseni ostamaan oikean kokoista klemmaria ja sopivan kokoista sovitinta, jotka jätin pyörimään työkalupakin päälle makkarin nurkkaan.

Eräänä aurinkoisena kesäiltana pirttibööna mitä ystävällisimmin sanankääntein vihjaisi, että vekaroilla ei ole kohta puhtaita vaatteita, joten ryhdyin tuumasta toimeen. Olihan uusi pyykikoneemme siessyt paikallaan jo toista viikkoa. Se olisi varmasti jo sen verran kotiutunut, että alkaisi ilomielin palvella meitä. Vaan eipä se niin helposti käynytkään. Poistoletkun sain kiristettyä paikalleen, mutta tuloletkulla oli vieläkin jotain ongelmia. Kaikki osat menivät yhteen, mutta jostain liitoksen rakosista se vaan suihkutteli vettä. Purin ja kokosin ja purin ja kokosin liitoksen uudelleen ja uudelleen. Tungin tiivisteitä kaikkiin väleihin, joihin sain tungettua, mutta ei. Jokin oli vialla.

Tässä vaiheessa oli pienen itsetutkiskelun paikka. Minä, joka hädin tuskin erotin tulo- ja poistoletkun toisistaan, en ehkä ole maailman potentiaalisin henkilö asentamaan pyykinpesukonetta. Käsi sydämellä täytyi myöntää puutteensa. Minulle ei ollut syntymässä siirtynyt isältäni sitä osaa geeniperimästä, jonka turvin osaisin asnetaa ja rakentaa ja korjata ja viritellä härveliä kuin härveliä.

Onneksi googlaamalla löytyy henkilöitä, joiden peukalo ei ole keskellä kämmentä. Ulkoistin siis asennuksen ammattilaiselle. Leppoisa putkimies diagnosoi hankkimani sopivankokoisen sovittimen vääränlaiseksi ja vaihtoi sen oikeaan. Liitokset kunnossa ja lasku viiden minuutin työstä tulossa. Pyykit pyörimään ja päivätorkuille.

Tässä vaiheessa luulisi, että loppu hyvin kaikki hyvin, vaan eipä sentään. Sankari-iskän tiellä puhtaiden pyykkien auvoiseen maailmaan oli vielä yksi vastoinkäyminen. Juuri, kun olin nukahtanut sohvan nurkkaan odottamaan koneen pyörimistä, havahduin siihen kun kylpyhuoneessa ammuttiin konekiväärisarja. Ovatko ne nyt täällä? Onko saunan ikkunasta hypännyt sisään pieniä vihreitä miehiä?

Olin yllättynyt, miten kovalta voi kuulostaa 72desibelin linkousääni. Seinät tärisivät, pauke oli aivan järkyttävä ja kone liikkui. Ohjelmaa oli jäljellä vain kymmennen minuuttia, joten päätin estää sen aikeet. Kun kone pääsi oikein vauhtiin sitä oli pidettävä kaikin voimin paikallaan, muutoin se olisi hyppinyt olohuoneeseen. Näyttöruutu näytti yhdeksää minuuttia. Se käy päälle!

Kone rauhoittui, kun kytkin siitä virrat pois. Pitäisikö nyt soittaa kodinkoneliikkeeseen ja sanoa, että tämä kone ei käyttäydy niin kuin pyykikoneen kuuluisi. Hakekaa pois ennen kuin se hajottaa koko kämpän. Vaan mistäpä minä tietäisin, miten pyykikoneiden kuuluu käyttäytyä, kun en ollut sellaista ennen omistanut. Ehkä jokaisessa kodissa pyykkipäivinä perheenpää pönöttää pitelemässä pomppivaa pyykikonetta paikallaan. Tai jos se olikin vain vaaratonta uhmaa ja isojen tunteiden harjoittelua. Ehkä se siitä rauhoittuu, kun annetaan sille vähän aikaa ja hellyyttä ja sanoitetaan sen tunteita.

En soittanut kodinkoneliikeeseen. En raahannut konetta neuvolaan. En kutsunut paikalle manaajaa vapauttamaan sitä riivaajahengistä.

Otin esiin ohjekirjan. Epäasiallisen käytöksen syyksi paljastuivat kuljetustapit, joita kukaan ei ollut huomannut irrottaa, Nyt niistä on päästy. Uhma on selätetty ja uusi pyykikone kehrää kuin nukkuva kissa. Ja Pirttiböönakin hyrisee tyytyväisenä, sillä eihän pyykikoneen asentamiseen mennyt kuin vaivaiset kymmenen päivää.