Muutetaanko yhteen?

Haaveiletko punaisesta tuvasta ja perunamaasta? Pihanurmella käyskentelevästä kanaparvesta ja valtoimenaan kirmaavasta lapsilaumasta. Talkoovoimin rakennetusta kasvihuoneesta ja pihasaunasta. Ihmisistä, joiden kanssa jakaa tämä kaikki. Miten olisi – muutetaanko yhteen?

kanat

Älä ymmärrä väärin. Pirttis ei ole heittänyt minua pellolle. Tai no, sinnehän minua tässä usutetaan, nimittäin kirjaimellisesti pellolle. Tässä perheessä ovat alkaneet puhaltaa sellaiset eko-hippi-downsiftaus -tuulet, ettei moista myräkkää ole aikoihin nähty. Lehmänkakka haisee jo.

Olemme kovasti miettineet sopivaa asumismuotoa perheellemme. Tämä nykyinen rivitalonpätkä on välivaihe, josta olisi jollain aikavälillä tarkoitus suunnata pidempiaikaiseen loppusijoituspaikkaan. Mutta minne? Omakotitalo, isompi rivarikoti vai paluu helppoon kerrostaloasumiseen? Maalleko vai torin kulmille? Olemme pohdinnoissamme päätyneet siihen, että ihanteellisin tapa asua olisi yhteisön keskellä. Arkea jakaen, asioita yhdessä omistaen ja lapsukaisia vuorotellen vahtien.

DSC_0063 (2)

Tässä kylässä asukkailla on omat talot, mutta yhteiset eläimet ja viljelykset.

Sen verran on poroporvarillinen mukavuudenhalu jo tätä hippiin asettunut, etten sentään haaveile täysin saman katon alla vietettävästä kommuunielämästä. Olen vain alkanut miettiä, miksei taloyhtiömäistä asumista voisi viedä yhteistä ruohonleikkuria ja väestönsuojaa pidemmälle. Voisiko jakamalla saada enemmän? Voisiko yhteisessä käytössä olla kaikkea sellaista, mitä ei päivittäin tarvita? Jopa taloyhtiön yhteinen auto tai edes kakkosauto, yhteisestä kasvimaasta ja pihasaunasta puhumattakaan. Perusrivaritontillekin mahtuisi jo monenlaista viljelmää ja viritelmää asukkaiden tarpeisiin.

 

Linnanniittu

Ekokyliä on Suomessakin jo useampia. Meikäläiseen on aihetta googletellessa vedonnut erityisesti Kurjentila Tampereen kupeessa sekä Linnanniittu Vihdin Nummelassa. Kurjentilalla kylä rakentuu maatilan ympärille ja Linnanniittu puolestaan on uusi asuinalue, joka on suunniteltu ekokyläksi. (Kuva: http://linnanniittu.com/)

Kuopio voisi ottaa kokeilevan otteen kaavoittamisessa ja pistää jollekin kulmalle kaupunkia vireille tuollaisen Linnaniitun kaltaisen alueen. Jos ei Puijonlaakso-Niirala -akselilta löydy riittävän isoa tyhjää maaplänttiä, niin onhan näitä hiltulanlahtia ja kurkimäkiä sun muita kyliä palveluiden lähistöllä.

Puhdasrotuisena pullamössösukupolvenedustajana on omalla kohdallani se ongelma, etten saisi minkäänlaista tönöä rakennettua, vaikka tuollainen kylä lähistölle olisi lupa perustaa. Me 80-luvulla syntyneet alamme olla siinä iässä, että perustamme koteja perheillemme ja joukossamme on muitakin oikeita miestentöitä osaamattomia wannabe-kotimaallamuttakaupungissa-asukkaita kuin meikäläinen. Tässä olisi siis mitä oivallisin konsepti toteutettavaksi jollekin rakennusfirmalle. Kun huomio sen, että sukupolveamme on peruskoulussa määrätietoisesti kasvatettu tuntemaan huonoa omaatuntoa kuluttamisesta ja luonnon tuhoutumisesta, on syytä olettaa, että ekokylään olisi tyrkyllä muitakin asukkaita kuin meitsi ja Pirttis vekaroineen. Huhuu siis rakennusfirmat ja kaupungin kaavoittajat – ottakaa ideasta koppi ja pistäkää rahoiksi.

Näyttökuva (24)

Ryhdytäänkö yhdessä suunnittelemaan astetta yhteisöllisempää taloyhtiötä? Laita viestiä, jos sytyttää.

 

Kommentit

  • Minna Porkola

    Messissä ollaan! Hiltulanlahti ois oikeesti aika potentiaalinen alue moiseen… Ois muuten hyvä jos tarjolla ois sekä omistus-okt tyyppisiä, että pienempiä vuokra-asuntoja vaikkapa rivarissa. Se rivihirsitalo vaan kehiin! ;) Mitä jos rakennuttaja sais jo nyt nimet paperiin ja varausmaksut ni eikö ois helppo alkaa raksaamaan suoraan asukkaiden toiveiden mukaan..?! Miksei?

    • Matti Tampio

      Ei muuta kuin suunnittelemaan! Hirsirivari vois olla aika jees.. :) Kun saisi vielä paikan jonkun yhteistyöstä innostuvan maatilan naapurustosta.

  • Mietiskelijä

    Kyllä tämmöiseen lähtijöitä taatusti olisi. Yhteisöllisyys on päivän sana. Hassua sinäänsä, etteivät rakennusfirmat ole jo lähteneet kehittämään tämänkaltaista tuotetta. Rupeaisiko sitä kaipaamaan omaa rauhaa? Olisiko eteenpäin myyminen hankalaa? Riitaantuisiko asiat herkästi? Enpä usko, ihmiset kaipaavat yhteisöä ympärilleen ja eiköhän jokainen ymmärrä yhdessä asumisen vaativan joustavuutta. Meidän perhe pistäisi nimen paperiin heti tänään, jos sellanen eteen annettaisiin.

    • Matti Tampio

      Olen minäkin miettinyt tuota myytävyyttä. Mutta toisaalta uskon, että tämä on sellainen suosiotaan kasvattava tapa asua, että kiinnostuneita ostajia vaikka vuosikymmenen ti parin päästä voisi olla tarjolla.

  • Jari Holopainen

    Liekö vielä Kuopion Kivisalossa tämä yhteisökylä?http://yle.fi/uutiset/yhteisokylassa_eletaan_perinteita_kunnioittaen/5441480

    Olen joskus itsekin haaveillut asuvani ja rakentavani talon yhteisökylään, mutta Suomi on siinä mielessä ihmeellinen maa, että keillä olisi aikaa tehdä yhtä ja toista, heillä ei ole yleensä rahaa. Toisinpäin tilanne ei sekään ole välttämättä helppo, sillä yhteisökylä vaatisi sen, että olisi jotakin yhteistä. Jos ajasta on puute, yhteistä ei tahdo kovin paljoa olla.

    Joskus ajattelin yhteisen löytyvän ajatuksenvaihdosta. Se olisi tarkoitus itsessään. Sekin vaatii aikaa, mutta siinä voisi tutustua ihmisiin paremmin. Jos pitäydytään lähinnä yhteisissä asioissa, niissäkin voi tulla erimielisyyttä, jopa riitoja. Onko yhteisökylä kovin yhtenäinen jos se on riitainen – sellaista huomaan joskus miettineeni.

    • Matti Tampio

      Kiitos pohdiskeluista. Taisit joskus sinäkin tästä aiheesta kirjoitella, muistelen taannoin postauksesi lukeneeni. Yhteisöllisyyttä voi varmasti syntyä ilman sitä yhteistä kylääkin, mutta ehkä sille olisi naapurustossa suuremmat mahdollisuudet, jos lähtökohtaisesti lähdetään asumista sillä tavalla järjestämään, että puitteet yhteiselle jakamiselle ovat olemassa. Ehkä asukkaiksikin hakeutuu sellaista väkeä, joka ei halua pelkästään omissa nurkissaan pysytellä. Ehkä.

Jätä kommentti

*