Patjamies sängyssä

Osa lukijoista ehkä muistaa kesäkuun 8. päivänä 2015 tässä samaisessa blogissa julkistamani shokeeraavan paljastuksen patjamiehistäNostin tuolloin esiin yhden yhteiskuntamme tabuista – patjoilla enemmän tai vähemmän nukkuvat perheenisät. Heitä löytyy jokaiselta työpaikalta ja jokaisesta naapurustosta, vaikkei suurin osa tee kohtalostaan sen suurempaa numeroa. Patjamiehistä suurin osa on satunnaispatjamiehiä ja kestopatjamiehiä, kuten alla olevasta kaaviosta voitte havaita.

Näyttökuva (17)

14% patjamiehistä ei ole vielä sinut patjamiehuutensa kanssa ja uusimpien tieteellisten läpimurtojen myötä ovat tutkijat onnistuneet rajaamaan myös tosipatjamiesten osuuden, joka näyttäisi olevan noin prosentin luokkaa.

Alla olevassa kaaviossa tutkijat ovat eritelleet patjalla nukuttujen öiden jakautumisen erään tutkimukseen osallistuneen lapsiperheen vanhempien välillä. Kuten kaaviosta näkyy, ei tasa-arvo vielä toteudu tässäkään asiassa. Tulevaisuudessa olisi syytä kiinnittää erityistä huomiota siihen, että myös naisilla tulisi olla tasavertainen madollisuus olla patjamiehiä. Naisen eurokin on jo sentään 80 senttiä, mutta patjalla nukuttuja öitä kertyy parhaimmillaankin alle kymmenen vuodessa miehen rohmutessa liki kaikki patjayöt itselleen.

Näyttökuva (16)Oma urani patjamiehenä alkoi todenteolla vuonna 2013, jolloin perheeseemme syntyi Neiti2vee. Urakehitys oli heti alkuun nousujohteista ja pian raivasin tieni satunnaispatjamiesten joukkoon. Jätkiksen tultua kuvioihin vuonna 2015 patjalla nukutut yöt tulivat vallitsevaksi tilanteeksi. Mennen vuoden olenkin ollut ylpeästi ja suuntaustani häpeilemättä kestopatjamies.

Vaikken millään muotoa tahtoisi itseäni korottaa, en malta olla mainitsematta, että viime marraskuussa askeesini alkoi olla jo lähellä tosipatjamiehuutta. Siitä todisteena alla oleva kuva hyvin palvelleesta patjastani, jonka mukavuustaso ei enää ole kovin häävi.

20160210_071449

 

Tammikuun alussa tilanteeseeni tuli muutos: Jätkis muutti samaan huoneeseen Neiti2veen kanssa ja jo pari viikkoa olen nukkunut Pirttiksen vieressä ihan oikeassa sängyssä. Muutos on ollut niin äkillinen, etten ole itsekään oikein meinannut pysyä perässä. Identiteetin vaihtaminen kestopatjamiehestä takaisin satunnaispatjamieheksi ei käy käden käänteessä ja vieläkin harva se ilta levitän rakkaan patjani eteisen lattialle. Yöllä saatan havahtua siihen, ettei kissan hiekkalaatikko lemuakaan siinä parin metrin päässä, kuten olen menneen vuoden aikana tottunut. Ja mikä hämmentävintä, illalla kun luulen ryhtyväni nukkumaan, alkaakin joku vieressäni keskusella tunteista ja sen semmoisista.

Tilanne on uusi ja outo, mutta samalla jotenkin niin tuttu ja kaivattu.

 

 

Jätä kommentti

*