Pumpulilla paikattujen ihmisten maa

”Lisää pumpulia opettajaisukille, kun elämä on niin kovaa” twiittaili joku kekseliäin sanankääntein taannoisen Hesarissa olleen haastattelupätkän innoittamana. Jäin miettimään tuota tämän hetkistä tarvettani pumpulikuorrutteelle. Mieli on monesta asiasta kiitollinen, arjen palikat ja omat voimavarat balanssissa. Kiitos siis tarjouksesta, mutta käytettäköön pumpulivarastot tällä erää niitä enemmän kaipaaville.

Pumpuli-ajatus oli mielestäni erittäin osuva ja nokkela. Sitähän meillä tässä rakkaassa Suomen maassa tupataan jokaiseen vaivaan ja ongelmaan mielellään laittamaan. Minullakin on kulunut suuri osa elämästä pumpulin kanssa säätäessä, ennen kuin pikkuhiljaa aloin miettiä, pitäisikö vaan vähentää kiirettä, jotta jaksaisi paremmin. On nopeampaa ja helpompaa paikata ongelmakohdat pumpulilla, kuin lähteä korjaamaan ongelmien todellisia syitä. Halvemmaksikin pumpulipaikka tulee, kuin juuriaan myöten möyhitty ja kokonaan uusiksi parsittu rikkouma hyvinvointiyhteiskunnan puhtoisessa pinnassa.

Pumpulin avulla pyritään pitämään yksilöt tuottavina ja paikkaamaan ongelmia puuttumatta niiden syihin. Samalla sallitaan pahoinvoinnin voimistua ja riittämättömyyden tunteen venyä äärimmilleen. Pumpulia sinne ja tänne ja sitten taas jaksetaan hiukan enemmän. Kun työntekijä uupuu, annetaan purkillinen pumpulia, jotta jaksaa taas olla tuottava. Jos maahanmuuttaja ei integroidu – pumpulia. Jos lapsi oirehtii koulussa – pumpulia. Nuori katoaa päihteisiin –pumpulia.

Taloustutkimuksen kyselyn mukaan 15% työelämässä olevista käyttää kipu- tai psyykelääkkeitä parantaakseen työtehoa ja jaksaakseen työkuormaa paremmin.

Myös muodikas ja ajanhengen mukaista ihailua ruokkiva jatkuva kiire toimii pumpulina. Itse olen vuosikausia koetanut päteä sinkoilemalla joka suuntaan ja olemalla hurjan tehokas. Tupaten täysi kalenteri näyttää hyvältä ja hivelee kunnon kansalaisen itsetuntoa. Kiireen alle on myös helppo piilottaa ne mielen syvänteistä kumpuavat ajatukset, jotka vaatisivat pysähtymistä tullakseen käsitellyiksi. Ennemmin tai myöhemmin kiirepumpuli ei enää riitä. Tulee burnout tai sydänkohtaus ja tarve toisenlaiselle pumpulille. Jos tehoja on jäljellä, ne loputkin mielellään vielä imaistaan pienen paikkailun jälkeen, kunnes talouden ja tuottavuuden resurssi, jota myös ihmiseksi kutsutaan, on loppuun kaluttu.

Mitä jos yhteiskunnassa tehtäisiinkin enemmän hitaasti tuottavia sijoituksia? Mitä jos käytettäisiin enemmän rahaa ja resursseja oireiden helpottamisen sijaan ongelmien ennaltaehkäisyyn? Se saattaisi vaatia rahan ohjaamista vähemmän tuottaville alueille, kuten lasten ja perheiden tukemiseen tai peruskoulun ryhmäkokojen pienentämiseen tai ihan vain siihen, että ihmisillä on aikaa ja voimavaroja pysähtyä kohtaamaan itsensä ja toisensa. Se huono puolihan noissa sijoituskohteissa on, että tulokset ja tuottavuus eivät tule esille kvartaaleittain, vaan vasta vuosikymmenten kuluessa. Sitä ei taida kukaan tämän ajan kiireen keskellä odottaa.

Jätä kommentti

*