Unikoulua yhdelle jos toisellekin

Kerran ennen lasten syntymää tulimme Pirttiksen kanssa kotiin reissusta aamuyön tunteina. Meitä huvitti suunnattomasti, kun joku uupuneen oloinen nuori mies hölkkäsi ympäri parkkipaikkaa lastenvaunujen kanssa. Jälkeenpäin tuo naureskelu on alkanut kaduttaa. Pilkka on osunut omaan nilkkaan, kun kupeittemme hedelmät ovat osoittautuneet huonounisiksi.

Kaikenlaista on meilläkin kokeiltu. On pompittu pitkin poikin jumppapallolla eikä meikäläisen patjalla nukkumiselle näy loppua. Olemme myös ehtineet moneen otteeseen iloita, kun yövenkoilulle on löytynyt muka jokin syy. Pidempiaikaista helpotusta tilanteeseen ei ole puhjenneista hampaista tai muiden vaivojen helpottamisesta huolimatta löytynyt. Jätkiksen kohdalla saamme toistaiseksi olla kiitollisia siitä, ettei vielä tarvitse jännittää alkaako päivä kellon viisareiden ollessa lähempänä neljää kuin viittä.

Pirttis ei tätä nykyä enää muista, milloin on viimeksi nukkunut yli tunnin putkeen ja ne tunnin pätkätkin ovat harvinaisuuksi. En voi kuin ihmetellä, millä ihmeen  äitihormonilla se jaksaa. Miksei meille isille ole Luoja luonut mitään vastaavaa? Minä olen Jätkiksen kohdalla toistaiseksi saanut nukkua kohtuudella, kiitos eteisen lattialle viritellyn patjani. Nyt tähän on kuitenkin tulossa muutos. Tänään alkaa unikoulu.

Jätkiksen tuntien joudun unikoulunopettajana kohtaamaan vähintään yhtä paljon vänkyröintiä kuin leipätyössäni. Tavoitteena on lykätä ensimmäistä yösyöttöä mahdollisimman pitkälle siinä toivossa, että miehenalku saisi sen tuloksena kiinni pidemmistä unipätkistä. Tulevina öinä on siis luvassa aika monta kierrosta jumppapalloilua ja loputon määrä syliinnostamista, hytkyttelyä ja silittelyä. Toivottavasti Pirttis pitää pintansa eikä purjehdi liian helpolla avuksi maitotarjoiluineen. Meikäläinen ei oikein loista noissa yöllisissa keskustelutilanteissa, joten toivon osaavani olla provosoitumatta ja tiuskimatta vähemmän rakentavaan sävyyn, mikäli Pirttiksen pokka kuitenkin pettää.

Unikoulukoitokseen valmistautuessaan ei voi olla kyselemättä itseltään, mitä me teemme väärin, kun meidän lapsemme ovat niin herkkäunisia? Miksi kaikkialla tulee vastaan vain niitä vanhempia, jotka ovat aivan puhki, jos pikkuinen on herännyt yöllä kaksi kertaa? Olemmeko me ainoat, jotka unelmoivat siitä, että Jätkis heräisi vain kolmesti. Tai neljästi. Tai… Tuskin. Heräilijöiden vanhemmat ovat niin koomassa, ettei niitä liioin ihmisten ilmoilla näy, kuten ei meitäkään.

Olen tullut siihen tulokseen, että tämän huonounisuuden täytyy olla Pirttiksen puolelta peritty ominaisuus. Pirttis on ollut aina onneton nukkuja. Hän herää suurin piirtein siihen, kun viereisen kadun kauimmaisen omakotitalon perimmäisessä huoneessa joku kääntää kylkeä. Samanlainen nukkuja on kuulema Anoppikin. Molemmilla on aina joka paikassa mukana säkillinen korvatulppia ja silti ne kuulevat kaiken.

Ehkä minun pitäisikin pureutua ongelman juuriin. Kenties olisi ensin syytä opettaa Pirttis nukkumaan. Vai pitääkö sittenkin aloittaa Anopista?

–    –    –

Voit seurata blogiani Twitterissä (@mattitam) tai Facebookissa tykkäämällä sivusta Pipejä ja puhalluksia.

Kommentit

  • Saila

    Tsemppiä! Kun päätös on tehty, se pitää. Eikö niin? Nimim. Nukuin 6h putkeen ekaa kertaa yli vuoteen.

    • Matti Tampio

      Kiitos tsemppauksesta! Ja onnea kuuden tunnin unien johdosta, toivottavasti ei jää yksittäiseksi superyöksi! :) Tsemppiä siis myös sinne suunnalle

  • Kirsi

    Voimia Sinulle ja Pirttikselle! Ottakaa aika omalle nukkumiselle ja lapsukaiset hoitajalle, jotta jaksatte yhdessä nyt ja eteenpäin.
    Meillä myös takanapäin yöheräilyt tunnin ja parin välein ja nyt nukutaan yöt läpi, melkein..Kyllä ne yöpomput vielä loppuu, mutta jotta te ette loppuisi niin ottakaa aikaa teidän unelle!

    http://lupainnostua.blogspot.fi/2015/04/heratys-kirsi-nyt-on-aika-nukkua.html

    • Matti Tampio

      Kiitos tsemppauksesta! Etenkin tuon Pirttiksen puolesta toivon, että meilläkin helpottaa pian ja varmasti helpottaakin jossain vaiheessa. :)

      Kiitos myös jakamastasi blogi-postauksesta. Oli aika pysäyttävä teksti. Kyllä se vaan uni on tärkeä peruselementti ihmiselle. Tsemppiä myös sinulle ja perheellesi!

  • Nappi

    zemppiä. Meillä oli samanlainen, puolivuotiaaksi asti herätys tunnin välein. Unikoulu auttoi, mutta täysiä öitä säännöllisesti siinä 3-4 vuoden iässä…

    • Matti Tampio

      Kiitos! Viime yö meni ihan kivasti, tosin toista tuntia piti alkuyöstä rauhotella ennen kuin Jätkis kunnolla uudelleen nukahti. Mentiin kuitenkin yli yhteen ennen kuin sitten heräsi ja pääsi maidon ääreen (tavoite oli kllo24). :) Saa nähdö kuinka tänään käy.

      Olettepa tekin saaneet täysiä öitä odotella. Hyvä, että viimein on sekin aika koettanut! Ihmeesti sitä vaan vanhempana jaksaa ja hyvä niin.

  • Täti

    Voimia molemmille <3 !

    • Matti Tampio

      Kiitos! :) Tämä on ollut varsin voimauttava kokemus. Unikoululainen on alkanut nukahtaa itse ja eka syöttö on vasta 1-2 maissa ja heräämiset ovat harventuneet parhaimmillaan kolmeen! :) Vaikka tulisikin takapakkia, niin kyllä tämä lisää luottamusta siihen, että taitaa se Jätkis vielä oppia nukkumisen jalon taidon.

Jätä kommentti

*