Virkattu tissi

Kun odottelimme esikoista, olin tohkeissani mukana kaikessa mahdollisessa ja näin ollen erittäin helposti höynätettävissä mukaan mitä ihmeellisimpiin tilanteisiin. Yksi mieleenpainuvimpia oli osallistuminen imetystukiryhmän tapaamiseen. Neuvolantäti oli vinkannut meille odottaville äideille (ja isille) suunnatun imetystukiryhmän tapaamisen, jossa annettiin vinkkejä imetyksen aloittamiseen.

Tottahan toki minäkin Pirttiksen mukaan lyöttäydyin, kun hän nätisti pyysi ja neuvolantätikin niin kivasti kannusti. Autoa parkkeeratessa iski viime hetken paniikki. Onko siellä muita isiä? Entä, jos ne nauraa minut pihalle? Olenko piilokamerassa? Sovimme siis, että Pirttis menee paikalle ensin tekemään maastontiedustelua ja minä jään “etsimään parkkipaikkaa”.

Peiteoperaatio onnistui suunnitelman mukaan. Pirttis meni ryhmän tapaamispaikalle ja tarkkaili, näkyykö siellä muita kaksilahkeisia. Kun ensimmäinen ahdistuneen oloinen mies ilmestyi, Pirttis lähetti minulle tekstiviestin ja vahvisti, että reitti on selvä. Singahdin paikalle ja pahoittelin parin minuutin myöhästymistä, kun parkkipaikkaa ei meinannut löytyä ei sitten millään. Juoni meni läpi, ainakin niille kolmelle isäkollegalle. Naisista en osaa sanoa.

Istuskelimme jumppasalin lattialla säkkituoleilla ja tyynyillä juoden kahvia ja mussuttaen pullaa. Imetystäti kertoi imetyksestä ja sen tärkeydestä vauvan kehitykselle. Hän kannusti olemaan skarppina etenkin ensipäivinä sairaalassa, jossa saatetaan herkästi tuputtaa lisämaitoa ja imetysohjaus voi kiireessä jäädä pintapuoliseksi.

Olin sulaa vahaa. Osittain pullan vaikutuksesta, mutta kyllä, uppouduin myös kuuntelemaan tuon viisaan imettäjänaisen selostusta. Koin tulleeni valaistuneeksi jo pelkästä luennonomaisesta informaatiosta, vaan eipä siinä ollutkaan vielä kaikki. Oli aika harjoitella hyvää imetysotetta. Viimeinen pullapala meinasi mennä väärään kurkkuun. Että harjoitellaan? Ihan käytännössä? Aikooko tämä naisjoukko kiskaista paidat pois ja alkaa testailla imetysotteita? Saako isät edelleen olla samassa tilassa? Oliko sitä pullaa vielä..?

En tiedä oliko meidän paikalla olleiden isien reaktio enemmän pettynyt vai helpottunut, kun imetystäti kaivoi muovipussista värikkään, turvonnutta patalappua muistuttavan mytyn. Tuon virkatun tissin avulla hän sitten alkoi opastaa c-otetta ja otti vielä nuken näyttämään, miten vauvan nenän pitää olla nänniä vasten, jotta se saa hyvän otteen eikä mene nännitkään niin helposti rikki.

Homma näytti insinöörimäisen helpolta ja koin illan päätteksi tietäväni kaiken imetyksestä. Onneksi imetysasiat tulivat perheessämme ajankohtaiseksi tämän oppimiskokemuksen nostattaman huuman jo hieman laannuttua. Tyttären synnyttyä katsoin parhaaksi tukea Pirttistä neuvomisen sijaan ihan vain kannustamalla ja olemalla läsnä. Tämän enempää en tässäkään lähde imetystaidoillani pätemään, koska eihän minulla rehellisyyden nimissä ole niistä kipeistä nänneistä ja maidonnousemisesta kaalinlehtien alla minkäänlaista käytännönkokemusta. Jos kuitenkin kiinnostuit aiheesta ja haluat ihan oikeasti hyvää ja  asiallista tietoa, suosittelen vierailemaan Kuopion imetystukiryhmän nettisivuilla.

Ehkä mieleenpainuvin imetystädin kertoma tieto oli, että äidin tissit on sillä tavalla hienosti ohjelmoitu, että maidossa on aina optimaalisesti kaikkea, mitä vauva juuri sinä päivänä kehittyäkseen tarvitsee. Niissä on joku sellainen ajastin, joka ohjaa maidonvalmistusta syntymästä eteenpäin. Imettäminen on hyväksi niin vauvan kuin äidinkin terveydelle. THL suosittelee, että vauvoja täysimetetään puolen vuoden ikään asti ja imetystä jatketaan kiinteiden ruokien kaverina vuosikkaaksi saakka. Suomessa vauvoja täysimetetään keskimäärin 1,7kk ja imetys loppuu kokonaan 7kk iässä (Lähde: THL). Nyt on korkea aika myös meidän isien aktivoitua ja pistää kaikkemme peliin äitien kannustamiseksi imetyksessä. Laitetaan itsemme likoon vaikkapa ottamalla entistäkin enemmän vastuuta kotitöistä, jotta äidit saavat keskittyä vauvaan.

Vaikka olenkin suuri imetyksen ystävä ja Pirttiksen NumberOne-imetystukihenkilö, on imetyksessä myös huonot puolensa. Tätä nykyä olemme taas siinä tilanteessa, että meidän perheen tissit on varattu ensisijaisesti turvaamaan pienokaisen ruokahuolto.  Tätä jatkunee vielä ainakin vuodenvaihteeseen asti. Kyllähän te jo isäksi päätyneet tiedätte, mitä tämä imetysvaihe meille miehille tarkoittaa. Uutta vuotta odotellessa pitänee opetella virkkaamaan.

 

Ps. Jos haluat Facebook-ilmoituksen uusista postauksista, klikkaa tästä ja tykkää “Pipejä ja puhalluksia” -FB-sivusta.

Jätä kommentti

*