Oikea uskonto – mitä ja mikä se on?

ImageUskonto on aiheena sellainen, johon en yleensä halua paljonkaan ottaa kantaa. Luin Juhani Kuosmasen aihetta koskevan SS blogi-kirjoituksen, ja sen innoittamana ajattelin muutaman rivin skriivata.

Edistyksellinen Preussin kuningas Fredrik II Suuri, joka hallitsi vuosina 1740 – 1786 on sanonut “jokainen tulkoon omalla uskollaan autuaaksi”. Tämän lauseen allekirjoitan itsekin. Mitä se tarkottaa? Pitää sisällään? Se pitää sisällään henkilökohtaisen, julkituodun tai julkaisemattoman ajatuksen siitä mihin uskoo tai ei usko. Ja koska se on niin henkilökohtainen, ei pitäisi myöskään olla oikeaa eikä väärää. Ainut oikea on ihmisen oma vakaumus, eikä sitä tule käyttää minkään muun uskonnon mustamaalaamiseen.

Luotaantyöntävää on uskonnollinen manipulointi,  joka “viisaudessaan ja täydellisyydessään”, saarnaa sitä ainoaa ja oikeaa uskoa; “kun liityt meihin, on taivaan valtakunta sinulle avoin” “lunasta ikuinen elämä”. Aamen. Nämä lahkot, uskonnot nostavat itsensä muiden yläpuolelle ja tekevät itsestään heidän jumalansa kaltaisen. Itsensä jumalan. Ihmettelyn herättää, mistä nämä uskontojen, lahkojen edustajat tietävät asiat niin varmasti, että voivat tuomita muut “kadotukseen”. Ja kaikenlisäksi, näitä uskontoja ja lahkoja on joka lähtöön. Ja kaikki saarnaavat samaa.

Maailman uskonnot suuruusjärjestyksessä ovat Kristinusko, Islam ja Hindulaisuus. Kristinusko ja Islam ovat joskus muinoin olleet samaa uskontoa ja joitain yhteneväisyyksiä onkin. Hindulaisuutta pidetään maailman vanhinpana uskontona ja se on lähtöisin Intiasta. Jos mietitään kristinuskoa alueellisesti, niin maat joissa se on pääuskontona ovat kehittyneitä, niissä on korkea koulutus- ja elintaso. Ainakin toistaiseksi. Yhteiskuntien kannattaa siis pitää huolta heikoimmista. Ihan yhteiskuntarauhan vuoksi. Ketään ei jätetä. Varmasti kaikki uskonnotkin opettavat tätä. Heikoimmista huolehtimista.

Ei ole kauaakaan, 1660-luvulla, kun vielä esim. noitavainoja esiityi Suomessa. Siis, vajaa 360 vuotta sitten. Vain. Toisinsanoin aika alkeellista. Ja sitä käytettiin varmasti myös väärin; kun haluttiin päästä eroon jostain hankasta tyypistä, esimerkiksi. Valtataistelua, kostoa. Historia on myös täynä sotia ja veri on roiskunut.

Mielestäni maat, joissa sodat ovat enemmän sääntö kuin poikkeus, elävät sitä aikaa, mitä Euroopassa elettiin keski-ajalla ja muutama vuosisata sen jälkeen. Pääsevätkö maat, joissa näyttää aina olevan sota käynnissä, joskus samaan kuin maat joissa sotaa kartetaan viimeiseen asti? Se jää nähtäväksi. Tarvitaanko tähän kehitykseen se sama n. 300 – 500 vuotta ennenkuin tähän päästään. Jos/kun siihen aiotaan päästä, tarkoittaa se aivan varmasti sitä että, ihmillä kaikkialla maailmassa tulee olla oikeus perustarpeiden tyydyttymiseen; ruoka, asunto, terveyden/sairaudenhoito, koulutus, työ. Olen myös sitä mieltä, että naisten koulutus on avainasemassa tähän kehitykseen nähden.

Mitä me voimme tehdä asian hyväksi. Jotain varmasti, mutta päävastuu on maalla itsellään. Tarkoittaako se  tiettyjen asioiden läpikäymistä ja ehkä sodiltakaan ei vältytä. Muutokseen ei varmaankaan parhaiten auta asekaupat eikä muu sotilaallinen puuttuminen. Puuttumisen ymmärtää, mutta päästäänkö sillä pysyvään rauhaan sotaisissa maissa, missä sota on “verissä” ja sitä ei karteta viimeiseen asti?

Kehitysyhteistyö ja muu rauhanomainen puuttuminen ovat ne keinot joilla luulisi olevan eniten vaikutusta maailmanrauhan saavuttamiseksi. Jos kuvitellaan, että kaikki ne varat, joita käytetään asekauppaan ja sotilaallisiin toimenpiteisiin käytettäisiin kehitysmaiden olojen parantamiseen, miten paljon saataisiin tehtyä ja aivan varmasti sillä olisi enemmän positiivisia vaikutuksia. Näin uskonnotkin  opettavat tekemään. Herran rauhaa.

Paula Mehto

 

 

 

 

 

Kommentit

  • plokkariukki

    Palvelin valtakirkkomme seurakuntaa neljännesvuosisadan vain ns. tukipalveluissa eli en ollut toiminnallisen eli hengellisen puolen, siis pappi, kanttori, diakoni yms. työntekijä. Meitä Herramme palvelijoita mahtui seurakuntaan monenlaisia. Lopputuloksena kuunneltuani tuhansia puhujia ja puheita olen tullut siihen tulokseen, että vaikka uskoo petäjän kantoon ja sen jumalalliseen voimaan, kunhan ei tuputa eikä pakota muita tekemään samoin, voi olla oikeassa tai sitten ei. Kirkolla on ollut hyvä ja vaikuttava rooli meidän eettisen ja moraalisen kasvamisen tiellä ja sen toivon jatkuvan edelleen, kun ei taida olla parempiakaan vaihtoehtoja.

Jätä kommentti

*