Yksi antiikin Rooman  jumalista oli Jupiter – pääjumala, taivaan ja sen ilmiöiden jumala, ukkosen jumala. Jupiter Optimus Maximus – paras, suurin. Sen ajan ihmiset  pelkäsivät  jyrisevää ja tulikivillä heittelevää jumalaansa, niin että lepyttelivät sitä rukouksin ja uhrilahjoin, oikukas kun oli. Nyt meillä on ukkosenjohdattimet, jotka suojaavat rakennuksia johtamalla salaman maahan. Ja tietenkin tietoa ja neuvoja miten suojautua ukkoselta.

Oppi pelkäänään ukkosta myös 1990-luvun alun plebeiji, joka polki pyörällä Puijon-montussa, keskellä jylinää ja salamoita. Ei näkynyt reitillä ukkoa ei akkaa, jolta olisi voinut saada henkistä tukea. Pelko iski jalkoihin, jotka eivät enää suostuneet polkemaan, vaan täytyi nousta pyörän selästä  ja taluttaa ajopeliä. Kaupungista oli lähtenyt ja nähnyt tummat pilvet, mutta ukkonen yllätti kulkijan. Niin tiuhaan salamoi, että pelko salaman iskemisestä, joko suoraan tai maata pitkin, oli suuri. Vettä tuli  tulvimalla ja vaatteet liimautuivat kiinni ihoon. Teki mieli maastoutua kun jyrinä iski korviin ja tumman pimeyden kirkasti salaman sähköinen valo. Vasta montun jälkeen hyppäsi pyörän selkään ja ajoi alas Suurmäentietä märkä tukka putkella, onnellisena siitä että, oli yhä hengissä.

Aikaa on kulunut, mutta kokemus jätti jälkensä. Sisällä on hyvä olla ukkosella, ihailla näyttävää luonnon ilmiötä, mutta ulos ei ole asiaa.

Komea, maskuliinen ukkonen kiehtoo ja nyt kesällä 2015 plebeiji sai ajatuksen, että voisi parvekkeelta käsin kuvata salamointia. Lasituksest auki, istuu tuolille odottamaan kamera valmiina, asetuksena urheilukuva, jossa kuvia voi ottaa sarjana, useita peräkkäin. Ensimmäinen salama ja ukkosbongaria ei enää näy parvekkeella, eteiseen asti oli juosta kipaissut ja sieltäkäsin kurkkinut, kädet korvilla ennakoiden tulevan pamauksen. Se siitä, ehkä joku päivä, joku kesä, kuva salamasta onnistuu, mutta nyt ei ole sen aika.

Joten ukkosbongarista tuli pilvibongari. Miten kauniita muodostelmia pilvet saavat aikaan. Etenkin ennen ukkosia. Lokit lentävät kirkuen, taustalla valtavat pilvimuurit. Pivimuurit, jotka näyttävät nousen taivaanrannasta ylös kohti taivaan kantta.

Vaikka nyt tiedämme mistä luonnonilmiöt, kuten ukkonen johtuvat, on meillä kuitenkin jonkinlainen primitiivinen kunnioitus niitä kohtaan. Kun oikein rytisee, paukkuu ja salamoi, voisi sen kuvitellakin olevan lähtöisin jostain raivokohtauksen saaneesta ylijumalasta. Onneksi ei kuitenkaan.