NYT ON ILONPÄIVÄ

Sanoi tyttärenpoika kun oppi ajamaan polkupyörällä. Niin se oli mummilekin, kun sitä oli todistamassa. Kahden edellisen kesän epäonnistuneet yritykset takana ja nyt se päivä vihdoin koitti, kesällä 2015. Ponnistelut ja yritykset, tuottivat vihdoin tulosta. On se ilon päivä, niin kuin Tuukka asian ilmaisi.

Miten monesti yritykset ja ponnistukset eivät kuitenkaan tuota tulosta. Silloin kun kohtaa vastoinkäymisiä ja toivoo saavansa ymmärrystä ja apua yllättävissä tilanteissa, tekee joskus tiukkaa sitä saada. Viranhaltijat on laitettu valvomaan lakeja ja asetuksia, joita virkamiehet tulkitsevat omien linjaustensa mukaan. Ja kun on pienet piirit, niin linjat pidetään. Tukea annetaan, ymmärretään ja ollaan lojaaleja. Mutta kuka puolustaa kuntalaista, joka ymmärrystä asialleen hakee? Omaan, siihen tuttunuut elämään, jonka asiantuntija hän on. Tietää mitä tarvitsee ja mikä olisi paras ratkaisu omaan tilanteeseen. Ei, ei hän voi tietää! Se pöydän takana istuva viranhaltija ymmärtää asiat paremmin! Totta kai! On käynyt kouluja ja opiskellut. Miten lie elämänkoulun laita? Onko sieltä jäänyt joku opintojakso kesken?

Plebeiji tietää, että varallisuus tekee riippumattomaksi järjestelmästä, ja mahdolliseksi  oman elämän suunnittelun parhaalla mahdollisella tavalla, silloinkin kun elämä kolhii. Plebeijillä  ei ole varaa olla sairas tai heikko. Yhdenvertaisuus on siis vielä kaukana hyvinvoitivaltiossakin.

Yhdenvertaisuuden ilonpäivää odotellessa, asioita tulee nostaa esiin ja vaatia oikeudenmukaisuutta, sekä maalaisjärjen käyttöä. Ponnistelut eivät aina tuota tulosta, mutta koskaan ei voi tietää milloin pyörä lähtee pyörimään.

 

 

 

Jätä kommentti

*