VUORIA JA JÄRVIÄ

Joku mieluilee merelle, toinen metsään. Yksi viihtyy järvellä, joku vuorilla. Minua, mäkisen sisämaan kasvattia ovat vuoret aina kiehtoneet ja vetäneet puoleensa. Ne ovat minun mielenmaisemani. Minun piti kuitenkin elää puoli ihmisikää päästäkseni ensimmäistä kertaa intohimoni äärelle. Vuorten tarjoama avaruus on huikea. Kiipeäminen vuorelle on projekti, joka joskus kestää ihmisiän. Noin niinkuin kuvainnollisesti. Edessä levittäytyvän vuoren […]

Lue lisää

EI KAHTA….

Aamulla satuin näkemään ikkunasta, kun talutushihnassa oleva koira väänsi torttua takapihalleni. Kiehautti ja minussa syttyi alkuihminen. Syöksyin ulos ojentamaan koiran omistajaa. Miksi annoit koirasi kakkia pihalleni? Sehän on kaupungin aluetta. Ei ole, tonttikepin juurelle se tekosensa teki. Kaupungin alueelle saavat koirat kakkia. Eivät saa, kyllä sinun pitäisi koiranomistajana se tietää. En ole kuullutkaan. Eikä ole […]

Lue lisää

LUE LEHTI!

Olen lukenut lehtiä viime viikot. Siis laskenut niitä kottikärryttäin. Ja kärryntäysiä on riittänyt. Miten lehtiä onkaan tänä vuonna valunut puista niin paljon? Oliko niitä ennätyksellisesti? Enpäs kesällä huomannut. Ilmeisesti sopivasti varjostivat helteistä oloa ja suloisesti kahisivat tuulenvireessä, näyttävästi kellastuivat ja punertuivat syksyn saavuttua. Ketään häiritsemättä. Haravointi on mukavaa, kun sitä tekee pienissä erissä sopivassa säässä. […]

Lue lisää

MUMMO HUKASSA

Miten ihmeessä mummot selviävät tässä vaikeassa digitaalisessa maailmassa, jossa pian yhtään mikään ei ole ennestään tuttua? Kaikki on sähköistä, elämä täynnä säätönappuloita. Kun mummon puhelin pimenee, hätä saa sykkeen kohoamaan, kädet hikoamaan, pään huimaamaan. Mummolla on ikävä lankapuhelintaan. Joku nuorempi ymmärtää, että akkuhan siinä vetelee viimeisiään. Mummo ei kuitenkaan ole ihan  eilisen teeren tyttöjä ja […]

Lue lisää

POTTUPUSSEJA, KIITOS!

– En ole nähnyt. – Ei ole. – Ei kuulu valikoimiin. Kumma juttu, nyt niitä ei saa enää mistään. Vaikka kannustetaan viljelyyn ja puutarhanhoitoon. Kun se ruoka loppuu talvella. Ja on niin kallista. Viime vuonna pusseja löytyi ainakin yhdestä puutarhamyymälästä, nyt ei yhdestäkään. Löysin ainoastaan yhden pinon ohuita pusseja, jotka ovat niin suuria, että niihin […]

Lue lisää

KIROUS VAI SIUNAUS

Työvuosina koin sadonkorjuun aina kiroukseksi. Elo-syyskuussa myönsin olevani kuin persiille ammuttu karhu. Mielelläni kylvin, istutin ja hoidin kasvejani, mutta sadonkorjuu, sen kirosin maan rakoon. Olin lähes onnellinen jokaisesta syödystä ja tuhotusta kasvista, huokasin, että eipähän tarvitse jatkojalostaa. Nyt, kun aikaa on enemmän, ymmärrän mistä tuo asenne johtui. Ajasta. Tai ennemminkin sen puutteesta. Nyt kun aikaa […]

Lue lisää

(LÄHES) KUIVIN SUIN

Toinen juhannuspäivä ja helle jatkuu, +30 astetta. Kello 8.15. Suuntaan pyöräni kohti Pitkälahtea. Pyörätie, ei kulkijoita. Hiltulanlahti, uusi uimaranta. Onpa hieno, mutta mummon jaloilla ei alas veteen päästä. Toivottavasti rakentavat vielä rappuset. Ranta on nopeasti syvenevä ja tyhjä, en kastele uimapukuani. Muutama tölkki ei ole löytänyt tietään roskikseen. Kiviset kalusteet, ehkä säästyvät ilkivallalta. Lupiineja. Matka […]

Lue lisää

VOIKUKKA – YSTÄVÄ/VIHOLLINEN

Nurmikko on keltaisenaan voikukkia. Ja puutarhamyymälöiden hyllyt notkollaan piikkejä, lapioita ja polkuvempeleitä niiden tuhoamiseksi. Mutta kun. Luin hiljattain kirjan Mehiläisten historia. Lukukokemus oli lamaannuttava. Jospa tulevaisuus on juuri kirjassa kuvattu. Kun mehiläiset kokevat joukkokuoleman eikä enää pölyttäjiä ole, loppuu ruoka ja sen myötä myös elämä. Aika lohdutonta. Mutta näissä voikukissa pörisee onneksi vielä mehiläisiä ja […]

Lue lisää

VÄRIÄ

Elämässä pitää olla väriä. Sanovat hyväntuuliset, muotitietoiset, luovat ja muutenkin hyvät ihmiset. Minun vaatekaapissani on ollut pelottavan mustaa. Talvella piti antaa itselleni mustanvaatteenostokielto. Tosin sen noudattaminen on vaikeaa, varsinkin kirppiksellä asioidessani. Jos kooltaan sopiva päällepantava löytyy, siitä ei tahdo olla värivaihtoehtoja tarjolla. Enkä olisi saanut teknistä ulkoilutakkia kahdeksalla eurolla! Piti hypätä kieltopykälän yli. Olen harrastanut […]

Lue lisää

KEITÄTTÄÄ

Minua keitättää Kuopion kaupungin rakentamisen politiikka. Savon sanomat uutisoi 27.4.22 lähes koko aukeamalla ison kuvan kera siitä, että jälleen kerran rakentamisen suunnittelu meni pieleen. Savilahden kallion sisään louhittava tapahtumakeskus tuleekin lähes kaksi kertaa niin kalliiksi kuin alun perin ajateltiin, nyt se on jo 45 miljoonaa, mikä tuskin on edes lopullinen summa. Kuntalaisten rahoistahan tässä ruletissa […]

Lue lisää

PUUT

Radiossa puhuttiin: Jos olisit puu, mikä puu haluaisit olla? Haastateltava sanoi: koivu. Miksikähän puuksi minä päätyisin? Enpä ole moista miettinyt. Koivikko on kieltämättä hieno. Lempikoivikkoni avautuu polulta noustaessa Tervaruukilta Vuorilammille. Rungot olivat aikoinaan henkeäsalpaavan vitivalkoiset, mutta nyt ne ovat jo harmaantuneet. Kuten minäkin. Muistan kuulleeni, että jossain päin on pesty koivujen runkoja. Oliko se jossain […]

Lue lisää

HIIHTÄJÄN UNELMATALVI

Oli pakko kurkata allakkaan ja laskea sormilla: kyllä, hiihtokuukausia on takana jo neljä, 2.12 se alkoi. Silloin pohjasin sukset ja koehiihdin ne läheisellä Petosen ladulla. Ja siitä lähtien on hiihtämistä riittänyt monenmoisilla laduilla ja sitä jatkuu yhä. Kuopion latujen ylläpitäjiä on kiittäminen, latukoneet ovat olleet esimerkillisen ahkerassa käytössä. Jos ei nyt aamuseitsemästä lähtien niin puoleen […]

Lue lisää

RUKKANEN

Tässä helvetillisessä maailmantilanteessa muistui mieleeni ukranalainen kansansatu, joka kuului jälkikasvuni lempivalikoimaan jossain vaiheessa. Sadussa ukko pudottaa metsällä ollessaan rukkasen ja siihen ahtautuu asumaan metsänelävä toisensa jälkeen. Kohteliaasti kysyvät vuorollaan: Saanko tulla asumaan. Aina saa. Rukkanen jo natisee liitoksissaan, kun ukko huomaa pudottaneensa rukkasen. Koira avustaa etsimisessä. Ja kyllähän koira rukkasen löytää ja äityy haukkumaan, kun […]

Lue lisää

ÄÄNIKIRJAKO?

Luen paperisia kirjoja, jotka haen kirjastosta ja jotka kahisevat, tuntuvat käsissä tutun neliskulmaisille, tuoksuvat painetulle paperille, joskus hyvinkin vanhalle. Nyt olen yrittänyt kuunnella äänikirjaa, kun kirjaston ilmaiseen äänikirjaosastoon oli ilmestynyt Pirkko Saision Passio. Lukijan (joka samalla on kirjan kirjoittaja)  ääni on paras mahdollinen maagiseen tarinaan, joka polveilee ja risteilee Euroopan historiassa arvokkaan kultaisen jalokivikorun vanavedessä. […]

Lue lisää

JOHTAJIEN HARVENNUS

Ennen heitä sanottiin paperinpyörittäjiksi. Mikä mahtaa olla nykytermi, kun niitä papereita ei nykyisin enää juurikaan ole. Meinaan niille lukuisille väliportaan johtajille, joita on jokaisessa (suuressa) organisaatiossa lukemattomia. Oli aluevaalit ja nyt rakennetaan kiivaast aluevaltuustoja. Lisää johtajia eri kokoisiin kenkiin. Marita Tiihonen kirjoitti näkyvästi ja osuvasti artikkelin: Edessä on suuri johtajaruletti (SS 31.1.22), artikkelin höystönä himmeli, […]

Lue lisää

SARJANISTI

Oletko sarjanisti? Minä olen. Kun bongaan mielestäni hyvän TV- tai areenasarjan, en pääse siitä irti millään. Se on kuin koskematon suklaa tai lakupussi pöydällä. Jokainen jakso on ehdottomasti katsottava ja sarjan henkilöistä tulee lähes omaisiani. Niin läheisiksi he tulevat. Vuosien varrella koukutussarjoja on ollut paljon, sairaalasarjat ovat olleet erityisessä suosiossani. Johtunee varmaan (entisestä) työstäni. Muistaakseni […]

Lue lisää

LATUJA TUNTEILLE, MIELIPITEILLE

Kukin kulkee omia latujaan noin niinkuin kuvainnollisesti. Mutta konkreettisesti ajateltuna onhan hurjasti helpompi hiihtää, kun on valmiiksi vedetyt ladut. Isossa yhteisössä, jossa kulkevia on paljon, on vielä sovittava minne ne ladut vedetään. Nyt ne on vedetty, kiitos vetäjille! Hyviä ovat ja höylättyjä lähes päivittäin. Kelpaa suksin kulkevan pullistella. Kuka milläkin tyylillä etenee. Sana ”hiihtää” tuo […]

Lue lisää

EMMEKÖ OSAA JUHLIA?

Se on edessä uusi vuosi ja sen myötä uuden vuoden kemut. Sus siunatkoon ! Joulun ajasta poliisi totesi mediassa, että olipas se rauhallinen. Niinpä. Me suomalaiset tarvitsemme pelotteet (korona), kunnon karanteenit, ravintolarajoitukset ja muutkin estot (koronapassi) sekä kivistävän pakkasen, että pysymme aisoissa juhlimisen suhteen. Tarina ei tosin kerro, oliko kotihälytyksiä sitten enemmän. Kai sen jossain […]

Lue lisää

LATUJA ODOTELLESSA

Kyllä ne sieltä tulevat, Kuopion hiihtoladut. Mutta ei vielä. Naapurikunnassa jo hiihdellään ja meilläkin pientä ympyrää Puijolla. Muutaman kerran olen ohikulkiessani seurannut tuota suihkintaa ostoladulla, ei ole tehnyt mieli mukaan. Tässä odotellessa minulla oli tilaisuus päästä Lappiin kaamokseen ja mainioille laduille! Olen käynyt Lapin kaamoksessa vain pari kertaa aikaisemmikin kymmeniä vuosia (!) sitten. Siispä koin […]

Lue lisää

MASENNUKSEN HOITOA KOTIKONSTEIN

Mikä onkaan parempi vuodenaika lukea Kai Myrbergin kirjoittamaa kirjaa Vain porsaat ovat onnellisia Pohjois-Koreassa kuin tämä pimeän autio marraskuu. Kirjan sisälle pääsee hyvin, kun ympärillä ei ole värejä, iloisia ihmisiä, tuoksuja, musiikkia, mitään, mikä muistuttaisi elämän nautinnoista. Vain pimeää ja puolityhjiä katuja. Kuin Pjongjangissa. Kirjaa lukiessani mieleeni palautuu oma viiden vuoden takainen matkani noille mannuille. […]

Lue lisää

HUIMAA, HUIMAA

Kuopiossa rakennetaan, kaivetaan, juntataan paaluja, jyrätään betonia ja nostellaan seinää seinän päälle. Kuin viimeistä päivää. Uusia asuntokeskittymiä ilmestyy kuin tatteja syksyllä. Puijokuppee hahmottuu jo betoniseinineen Kuopiohallin, radan ja moottoritien tiukkaan puristukseen. Entisen sairaanhoito-oppilaitoksen tontti on rakennuksenalkuja täynnä, yksi niistä muistuttaa järkyttävää itäsaksalaista lähes kilometrin pituista neuvostomallista hotellia Itämeren rannalla ja nyt keksittiin, että Savilahteenkin tarvitaan […]

Lue lisää