KUOLEMATOIMISTO

Koin läheisen kuoleman. Ja samalla sen, miten byrokraattinen maa Suomi on. Kaunis luonnollinen kuolema kääntyy omaisten hermoja raastavaksi paperiviidakoksi, jossa ei ole minkäänlaisia opastekylttejä. Ensikertalaiselle viidakko on lähes mahdoton läpäistäväksi. Ilman diagnoosia ei voi kuolla Suomessa. Ei voi kuolla vanhuuteen ja elämänväsymykseen. Ei voi hiipua pois. Pitää olla diagnoosi. Sitä perää lääkäri kuolintodistukseen. Ja Kela […]

Lue lisää

HIIVATIN HANHET

Mökkikylämme rantaan pesiytyi alkukesästä valkoposkihanhipariskunta. Ei kutsuttu, kuokkavieraana tulivat. Saivat riettaat kolme poikasta, onneksi niistä yksi katosi. Ei löydy kylästämme niille hyväkkäille ystäviä. Paskovat uimarantamme kelvottomaksi. Lapiosotalla kannoimme noita korankakan kokoisia pökäleitä rannalta pois. Aloitimme sodan. Joku puutarhuri luki jostain – facebookista tietenkin, että nuo oliot vihaisivat lipstikkaa. Sitähän riittää kylällämme. Silppusimme sitä rantaan leveän […]

Lue lisää

JUUTTAAN JÄNIKSET

Jänikset ovat riesa, kukaan tuskin väittää vastaan. Puutarhurin vihollisia eturintamassa. Reviirisota noitten pomppivien hyväkkäiden kanssa alkoi jo keväällä ja jatkuu yhä. Minä olen merkannut pihani kasvimaan katiskaverkolla ja se hittovie tarkoittaa, että sen saa ylittää vain luvallani. Mutta kovin on ymmärtämätöntä jänisten suku. Aidasta huolimatta loikkivat yli ja söivät kaksi riviä tilliä ja puoli salaattia. […]

Lue lisää

KESÄAAMUJA

Aamut ovat mun juttu. Kesäaamut erityisesti. Valo herättää jo ennen kuutta, kroksit jalkaan ja uimaan. Naapureilla vielä verhot tiukasti alhaalla. Rannan joutsenet väistävät kohteliaasti hieman sivummalle. Vesi on lämmintä hunajaa, ihanasti ihon pinnalle jäävää eliksiiriä. Hiljaisuus, jota täyttää lokkien yksittäiset kirkaisut, ruohikossa rapisevat rastaat. Jooga venyttää raajani kauemmas kehosta, taittaa jäykät polvet linkkuun, kiertää rankaani […]

Lue lisää

SELVIYTYMISTARINOITA

Tarinoita on yhtä monta kuin kansalaistakin. Jokaisella oma keinonsa selvitä tästä eristyksen, välttelemisen, pesemisen, kieltäytymisen ajasta, joka saattaa jatkua ja jatkua, herra ties kuinka kauan. Jos tästä tulee suurin piirtein pysyvä olotila, entäs sitten? Menisi yhteiskunta uusiksi. Maaltapaon tilalle tulisi maallepako. Kohta loppuvat tyhjät perintömökit rannoilta, tai onko tuolla väliä edes onko mökillä rantaa lainkaan. […]

Lue lisää

ANTIVAPPUA

Pyöräni, vielä aamunkankea rullaa tuttua reittiä tyhjää asfalttia, mutkia, risteyksiä kevääseen heräävää rantatietä. Mies laskee vetensä purkutalon nurkalle taksi odottaa. Alastoman metsän läpi pongaan tuulimyllyn rannalla, siivet seisahtuneet, linnut lähettävät signaalejaan läpi kolean ilman. Lemmenkukkulalla pysähdymme hetkeksi etäsuutelemaan, perinnettä kunnioittaen. Lepän oksalla ylioppilaslakki kävelytien kurasta nostettu, vappu. ***** Miten viettää vappua? Minä jätän Valkeisenlammella riehumisen […]

Lue lisää

PIRUN POLKUJA

Hyvin harvoin olen patikoinut maakuntamme polkuja keväisin. Syksyisin kyllä. Mutta tänä keväänä olen nuuhkinut polkuja urakalla. Olkoon se sitten koronakevään hyvä juttu. Neulaniemen ja Pilpan polut ovat tuttuja jo entuudestaan. Sitä paitsi niillä on aivan liian paljon ihmisiä. Turvaetäisyyttä on välillä hankala pitää ainakaan ohitustilanteissa. Siispä suuntaan muualle. Oinosenmäellä oli rauhallista. Kenpä olisi arvannut, että […]

Lue lisää

KORONAA KEPILLÄ

Muistaako kukaan koronaa? Sitä biljardin tapaista yksinkertaisempaa versiota, jota pelattiin 60-luvulla lähes joka tuvassa. Tai jos tupa oli pieni, pihamaalla. Meidän mummolassa sitä pelattiin pihalla kesäisin. Koronapöytä oli ulkona tuvan edessä huutoetäisyydellä ruokapöydästä. Peliä pelasivat aikuiset ja lapset. Tuota peliä on ikävä. Peliä pelasi kaksi pelaajaa kerrallaan, pelipöydän vastakkaisilla puolilla seisten. Kummallakin oli muistaakseni 10 […]

Lue lisää
onko töötti ratissa vai ratin alla? (kuva: leenaraveikko)

MUMMOHYBRIDI

Vaihdoin tässä taannoin auton. En saanut sitä, mistä olin unelmoinut. Olin haaveillut, suunnitellut, päättänyt ja kaikkea muuta hankkia hybridin seuraavaksi. Ajanhan pääasiassa lyhyttä matkaa ja hybridi – niin luulen – lataa itse itseään, joten sehän kulkisi suoraan sanoen pyhällä hengellä. Mitä nyt hengen pitimiksi välillä antaisi sille ehtoollishörpyn silkasta bensasta. No, menin ostamaan hybridiä. Juuri […]

Lue lisää

KOHTI LOPPUA – positiivisesti

Kirjoitan tämän blogin Helsingin rautatieaseman lipunmyyntihallissa, jonotusnumeroni on 32, menossa nro 5. Tämä on tämän matkan hyviä puolia, nyt on aikaa kirjoittaa. Olen juuri oppinut, että kannattaa nähdä asioissa valoisat puolet, ei sadatella asioita, joille ei mahda mitään. Olen siis käynyt Helsingissä pesemässä tukkani ja syömässä aamupalan ylellisessä Hanasaaressa. Onhan sekin jotain. Täällä on kevät, […]

Lue lisää

EI LATUA – EI RAIVOA.

Ladut kadonneet jäisiksi muistoiksi, järven jäät veden ja railojen vallassa. On laskiaissuunnuntain aatto. Talven paras ja ainoa hankintani, piikkikengät, ovat tänään pelastukseni. Niillä pääsen metsään, joka on kosteaa rauhaa täynnä. Tuuli humisuttaa kuusikkoa, rungoista kuulen mystistä narinaa. Polku mutkittelee jäisenä tienä, nousee ylös ja laskee alas. Kengät pitävät. Pilpassa ovi auki ja tuore pulla tarjolla […]

Lue lisää
... tahdon... (kuva: leenaraveikko)

KARANNEET JA IKÄNEIDOT

On karkausvuosi ja helmikuu karkauspäivineen alkoi! Kaikilla karanneilla, vanhoilla piioilla, yksinjätetyillä, eksyneillä, vanhoilla piioilla ja muilla miehennälkäisillä on aikaa tasan kuukausi heittää verkot, katiskat ja muut rysät veteen siinä toivossa, että saalis sinne ilmestyy tai eksyy. Ja kosia. Karkauspäivä on kuin naistentanssit. Naiset saavat kukkoilla olemalla aloitteentekijöitä. Ei tarvitse turhaan odotella nyhveröitten ryhdistäytymistä, saa ottaa […]

Lue lisää

RETKILUISTELIJA ON VASTUULLINEN

Luistelu on ihanaa! Varsinkin tänä talvena, kun lunta ei ole ollut. Mutta jäät ovat upeat! Liikkeen riemu, tuuli, joka joko vie tai vastustaa, nopeasti vaihtuvat maisemat, avaruus. Jää, riitteiset rannat risukoineen, taivas vaihtuvine säineen, hyvällä onnella aurinkokin. Ja,  jää, sen monet kuviot, sisäänjäätyneet kiharat ja jäänpalaset, varottavat pienet railot, musta teräsjää, jonka läpi rannan tuntumassa […]

Lue lisää

PIENENEE KUIN PYY

… maailmanlopun edellä. Näin on. Pakkaukset ovat pienentyneet. Kosmetiikkarasvojen ja voiteitten purkit ja tuubit ovat arviolta 2/3 entisestä koostaan. Hinta silti on sama. Ja minä kun olen oppinut luottamaan tuttuun tuotteeseen (nivea), jota oli saatavana jo silloin kun olin lapsi. Purnukat olivat isoja ja riittoisia. Rasvaa riitti koko perheelle. Sama koskee pesuretrotuotteita: tolu ja fairy. […]

Lue lisää

JOULUNVIHAAJA

Tapasin kerran ihmisen, joka vihasi joulua. Pakeni sen vuoksi toiselle puolelle maapalloa, Kuubaan. Tunnen monta ihmistä, jotka suhtautuvat jouluun välinpitämättömästi. Eivät joulusiivoa, eivät leivo joulupullia eivätkä taatelikakkua, eivät osta joululahjoja, joulukuusta, eivät paista kinkkua eiväkä ripusta lyhtyjä ja jouluvaloja pihansa puihin ja pensaisiiin. Ei sekään kuulosta oikein hyvälle. Kyllähän joulun nyt totta hitossa pitäisi jotain […]

Lue lisää

OTA BURANAA

Oletko yrittänyt päästä päivystykseen? Minä olen. Tässä viikolla kävin pyrkimässä päivystykseen lääkärin vastaanotolle, kun kuukauden kestänyt räkätauti äityi vasemman posken ja päänpuoliskon pakotukseksi. Itsetehty diagnoosi: poskiontelotulehdus. Minua onnisti, ilta oli rauhallinen ja odotusaulassa oli 0 (nolla) odottajaa ennen minua. Pääsin siis sutjakasti hoidon arvioon. Siihen se sitten loppuikin. – Ota buranaa ja panadolia ja varaa […]

Lue lisää

VÄÄRÄSSÄ OLEMISEN VAIKEUS

(omasta mielestään) Oikeassa on helppo olla. Sen kun aukoo päätään ja antaa suun puhua mitä sylki sinne ujuttaa. Näitä besserwissereitä on kaikkialla, elämä on kuin slalomurheilua kun yrittää heitä vältellä. Mikään ei ole turhauttavampaa kuin kuunnella “totuuksia”, jotka ovat todennäköisesti vain yksi puoli koko asiasta . Usein nämä totuudensaarnaajaat ovat vielä niin betonipintaisia, että toisenlaisten […]

Lue lisää
ystävän hankkiminen ei pidäkään olla helppoa (kuva: leenaraveikko)

YSTÄVÄ NETTIKAUPASTA

Minulla oli haave: saada retropyörä vaihteeton Aino talvikulkuvälineeksi. Tämän ystävän hankkiminen olikin varsinainen projekti, kahden kuukauden urakka. Kävi nimittäin ilmi, ettei Kuopiossa mikään kivijalkakauppa (nykyisin kaikkia kauppoja, jotka ovat olemassa fyysisesti, sanotaan kivijalkakaupoiksi) ei myy Ainoja. Niitä saa ainoastaan Netistä. Ja minä kun en osta mitään netistä (ellei matkalippuja lasketa). Oli pakko taipua. Kun kerran […]

Lue lisää

JÄTELAJITTELU EI VAADI LUKUTAITOA

En tiedä, mitä ajatteli tänä aamuna Petosen jätepisteellä se mersurouva, joka työnsi kartonkia muovijätepuristimen aukosta sisään. – Hei, ei siihen saa laittaa kartonkia, sanoin. – Joo, sanoi hän ja heitti viimeisen kartongin litistimen kitaan. Miten ihmeessä hän on onnistunut saamaan ajokortin? Litistimen kyljessä lukee selvästi, että laitteeseen saa laittaa vain pakkausmuovia. Ja kuvat selventävät asiaa. […]

Lue lisää

SIIVILLEEN

Keväällä aloitin joutsenperheen seuraamisen Petosen lammella (ks. blogi Mitä seurata lomalla 16.6.2019), nyt syyskuussa ovat poikaset jo isoja. Pieni harmaan sävähdys sulkapeitteessä erottaa lapset vanhemmistaan. Niin kypsyvät nopeasti eläinlapset. Vaan entä ihmislapset. Vasta 24 vuoden iässä ovat suurin piirtein kypsiä aikuisia. Ainakin poikalapst. Ainakin omani. Tämänsuuntaista on aivotutkimuskin tuonut esille. Aivojen otsalohko kun kypsyy viimeiseksi […]

Lue lisää

IHMISTUNTEMUSTA

Ajellessani tänään töihin pyörällä kaivelin kutiavaa korvaani. Tien vastakkaista puolta pyöräilevä mies nosti kättä iloisesti. Mitä, luuliko hän että tervehdin häntä. Enhän edes tunne. Vastasin tervehdykseen hymyllä. Mikä ettei. Jäin miettimään ihmistuntemusta. Miten hyvin tunnemme toisemme ja itsemme. Luulemme tuntevamme kumppanimme, lapsemme, vanhempamme, ystävämme. Joku luulee tuntevansa itsensä ja silti kokee yllätyksiä tuon tuosta sen […]

Lue lisää