IHMISTUNTEMUSTA

Ajellessani tänään töihin pyörällä kaivelin kutiavaa korvaani. Tien vastakkaista puolta pyöräilevä mies nosti kättä iloisesti. Mitä, luuliko hän että tervehdin häntä. Enhän edes tunne. Vastasin tervehdykseen hymyllä. Mikä ettei. Jäin miettimään ihmistuntemusta. Miten hyvin tunnemme toisemme ja itsemme. Luulemme tuntevamme kumppanimme, lapsemme, vanhempamme, ystävämme. Joku luulee tuntevansa itsensä ja silti kokee yllätyksiä tuon tuosta sen […]

Lue lisää
Mikä junia vaivaa, kun eivät kunnossa pysy (kuva: leenaraveikko)

VR KYYKYTTÄÄ KANSALAISIA

Ollessani väsynyt katson usein haikaillen ohikiitävän junan siluettia: mieleni halajaa istumaan kyytiin ja lähtemään. Jättää nämä velvollisuudet ja työt. Kun sitten joskus pääsen lähtemään ja istumaan ikkunapaikalle, jonka yleensä varaan, totean että tätäkö se sitten olikin. En nimittäin enää yhtään luota VR:n täsmällisyyteen aikataulujen suhteen. Jo neljä kertaa peräkkäin muutaman kuukauden sisällä on valitsemani juna […]

Lue lisää

SILMÄSUO – NAM!

Kävin eilen ensimmäisen kerran Silmäsuon kaatopaikalla. Tai Heinälammin jätekeskuksessa hienommin sanottuna. Ja vaikutuin perusteellisesti. Odotin näkeväni jotain samanlaista kuin TV:ssä näytetyt maisemat Moskovan lähistön kaatopaikalta: roskavuoria ja kirkuvia lokkeja (hajuefektejä ei vanhanaikainen TV:ni välitä) . Sellaisia maisemia on joka puolella maailmaa siellä missä asukaskeskittymät sijaitsevat. Lisänä roskavuoria aarteiden/ruuan toivossa tonkivat ihmiset, osa heistä asusteleekin kaatopaikan […]

Lue lisää

HIIDENMAA – HILJAISUUDEN MAA

Pyöräily Hiidenmaan mäettömillä hyväkuntoisilla teillä metsien hiljaisuudessa vastaa mietiskelyä mantramusiikin syleilyssä. Ei ole juurikaan autoliikennettä, ei turistimyymälöitä, ravintoloiden terasseja, ei viihdepuistoja, ei ajan hapatusta. Kevyesti kulkee pyörä, vaihteetonkin, tasaisilla teillä, useimmiten vielä myötätuulessa. Saari on niin pieni, että sen tiet saa haltuunsa hyvinkin vajaassa viikossa. Pyöräilin saarella pienen porukan kanssa juhannuksen jälkeen. Viileä sää loi […]

Lue lisää

MITÄ SEURATA LOMALLA?

Nyt kun Petosenlammen joutsenet ovat pelastuneet (perheessä on nyt viisi tervettä lasta), niin mitä seurata seuraavaksi? Koko kevään kiikaroin lähes päivittäin joutsenperhettä työmatkallani, sillä huoli oli suuri tämänvuotisen lisääntymisonnen suhteen. Välillä pesä oli tyhjä. Missä vanhemmat? Kerran emo makasi litteänä lättynä pesän päällä. Kuollut? Masentunut? Olin jo varma näädän uineen saareen ja syöneen suihinsa munat […]

Lue lisää

ELOKUVAN IKÄVÄ

Minulla on tavaton ikävä hyviä elokuvia. Kuvakukko, ainoa aito elokuvateatteri Kuopiossa, on ollut remontissa koko kevään. Vasta syksyllä pääsemme tuon korjatun nostalgisen 60-luvun salin askeettisille penkeille nauttimaan laadukasta kulttuuria, ei-kaupallisia elokuvia muualta kuin Amerikan rahakkailta studioilta. Kuvakukossa ei pakkokatsella mainoksia, ei nouskuteta iltapalaa paperipussit kahisten eikä pidellä korvia äänitehosteiden jylistessä. Laatuelokuvien ei tarvitse mässäillä extratehosteilla, […]

Lue lisää

SADE TAPPAA ELÄMÄN

… kaupungissa. Lätäköitä väistellen ajoin keskustaan (hiilijalanjälkeä tehden). Mooottoritiellä piti jo hiljentää, kun renkaani eivät ole aivan viimeistä tekoa. Roiskui muuten korkealle, onneksi en ole pessyt kulkupeliäni aikoihin. Kaupunki oli autio, helatorstain aattona. Kiekkohillunnan jälkeen tori ammotti tyhjyyttään, sen laidalla näkui ainoastaan keltapukuisia remonttimiehiä sateensuojassa Anttilan lipan alla. Tiedän että se ei ole Anttila enää, […]

Lue lisää

SUURUUDENHULLU KUOPIO

Mikä meidän kuopiolaisia päättäjiä vaivaa? Savolainen suuruudenhulluus! Ollaan kyllä mualiman parraita. Ja onhan meillä mualiman napakin, keskellä suuruudenhullua kaupunkiamme. Luulin, että savolainen mahti-itsetunto rajoittuisi pelkkiin puheisiin, nehän meillä ovat mualiman lupsakoimpia. Sen minäkin allekirjoitan. Mutta kun tuo suuruudenhulluus todellisuudessa levittäytyy kaikkeen uuden suunnitteluun ja toteutukseen. Rakennetaan hengittämättä ja armottomalla vimmalla. Taloa sinne ja tuonne. Pilvenraapijoitakin. […]

Lue lisää

SIUNATTU TAKATALVI!

Liukastako? Ettäkö paleltaa? Harmittaakinko? Vai että pieleen meni viikonlopun suunnitelmat? Ei! Vaan siunattu takatalvi! Nyt voin unohtaa piha- ja mökkihommat. Talkootkin peruttiin. Kompostit saavat olla ihan rauhassa lumen alla, jäässäkin olivat vielä sisältä. Taimet kitukasvuisina sinnittelevät keittiön pöydällä. Siitä vaan. Kunhan vähän kasvavat, heitän kompostiin. En nimittäin usko ikinä, etten saa aikaiseksi kuin lankamaisia taimenvarjoja, […]

Lue lisää

KESKITYSLEIREJÄ VAI JOUTSENIA

Ei ole joutsenilla helppoa. Tässä eräänä pääsiäisviikon aurinkoisena arkiaamuna pysähdyin kaivelemaan kameraani esiin, kun yhytin lähilammelta kaksi joutseparia äänekkäässä tanssissa siipiään viuhtoen, Vau! Tanssii ja soi! Kunnes minulle valkeni, että reviiristä ne siinä kiistelivät. Tuoreemmat tulokkaat häädettiin äänekkäästi noituen tiehensä. Lampi jäi taas jo pitkään sitä hallinneen pariskunnan haltuun. Jatkoin matkaani. Seuraavan, Leväsen lammen kohdalla […]

Lue lisää

VANHUSTEN HOITO 2: SIVARIT HOMMIIN

Paljonko on työtä, jota voi tehdä vapaaehtoisesti (=ilman koulutusta) vanhustenhoidossa? Ihan tolkuttoman paljon! Olin 70-luvulla kesätöissä Saksassa Hannoverissa ortopedisessä sairaalassa “sisäkkönä”. Tuossa Annastiftissä oli töissä kymmeniä siviilipalvelumiehiä. Sairaalan yhteydessä oli asuntoja liikuntavammaisille ja apua tarvitsevia asukkaita kosolti. Sivarit toivat väriä laitoksen arkeen, nuoret miehet keksivät kyllä kaikenlaista ohjelmaa, konnankoukkuja ja mielenvirkistystä kaikille, paitsi itselleen niin […]

Lue lisää

VANHUKSET VANKILAAN

Kuopion vanhushoitoa ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua hoidoksi. Virkamiesmäistä paperinmakuista heitteillejättöä se on. Tämä sosiaalitoimen sektori on sälytetty omaisille karvoineen päivineen. Kaunisteltu ilmaus asialle on “kotihoito”, vanhukset SAAVAT siis asua kotonaan mahdollisimman pitkään. Jopa siinä vaiheessa, kun eivät enää pääse sängystä ylös. Silloin alkaa tämä pitkään odotettu kotihoito: luvataan jonkun käyvän vanhuksesi luona kolme kertaa […]

Lue lisää

MINNA, EXTREME JA KIRJAT

Minna tuskin harrasti extremeä, ainakaan fyysistä. Hän oli täysin urbaani kulttuurin henkilöitymä, puhuttiin aamulla radiossa. Viisaana ja rauhallisena hän katselee tänään kaupungille pylväänsä nokasta. Topakka hän oli, kielensä irtosi rajuunkin kritiikkiin. Extreme oli hän kielenkäytöltään. Minnan puisto oli lapsuuteni leikkipuisto. Asuimme siinä kulmilla. Minnan puiston halkaisi Maljapuro, liejuinen syvä oja, joka kiihotti meidät kersat extreme-temppuihin. […]

Lue lisää

AUTUASTA OLLA VALVEUTUNUT NAINEN!

Nuori äiti tuskaili pukukopilla vähiksi jääneitä yöuniaan. Lapset olivat valvottaneet. Niinpä. Naista valvottaa aina joku, asia tai ihminen. Ensimmäiset kymmenen vuotta kuluvat huoleti. Nukuttaa hyvin. Mutta sitten alkavat menkat ja joka kuukausi viikon verran yö kuluu pinnallisessa horteessa. Onko suoja pitänyt vai onko aamulla taas lakanassa punainen Euroopan kartta. Ja jos sattuu olemaan kyläpaikassa, alkaa […]

Lue lisää

AVAINTEN SYVIN OLEMUS

Sen, joka ei koskaan ole kadottanut avaimiaan, on turha lukea tätä blogia. Hän nimittäin ei ole oivaltanut avainten perimmäistä tehtävää, joka on paitsi avata ovia myöskin hävitä. Avaimet kumoavat aineen katoamattomuuden lain (jollainen meille muistaakseni koulussa esiteltiin). Sen olen todennut monta kertaa. Mieleeni palautuu pari tapausta. Yksi niistä tapahtui vajaa 10 vuotta sitten. Avainnippuni katosi […]

Lue lisää

LUNTA – NAM!

Aamuni alkoi hyvin erähenkisesti. Vettä ei tullut. Putket jäässä. Kello viiden aamunpöppörössä ennätin jo mielessäni noitasta, että saan unohtaa teenkeiton. Enkä pysty pesemään hampaita. Enkä käydä vessassa. No, rituaalijooga tasoitti hengitykseni ja selvitti ajatukseni. Miten kauas onkaan kaupunki-ihminen etääntynyt luonnosta? Minullahan on piha täynnä vettä. Eikun kauhalla lunta kattilaan ja virta päälle sen alle. Sain […]

Lue lisää

BUDUAR, BURLESKI

TV:n pääuutislähetyksessä oli illalla tarinaa buduarista. Naiset (miksi vain naiset?) ottavat itsestään sensuelleja kuvia makuuhuoneessa itsetuntonsa kohentamiseksi. Ja suurennuttavat sitten niitä seinilleen sen lisäksi että postaavat niitä someen. Kyllä kummastuttaa. Siinäkö se on itsetunto: ulkokuoressa ja vähissä vaatteissa? Kyllä on ohutta tuo itsetunto. Sitten taivastellaan sitä, että lapsemme (tyttäremme) ottavat itsestään vastaavalla mallilla kuvia ja […]

Lue lisää

KUUBALAINEN JOULUSIIVOUS

Tökkii tämä joulusiivous. Se pitää ehdottomasti palastella. Huone kerrallaan, minkä jälkeen lasi tai puoli punaviiniä. Silti tökkii. Matot on pihalla ja osa lattioista vielä luuttuamatta. Teen nimittäin joulusiivouksen perinteisesti. Äiti opetti aikoinaan siivoamaan kunnolla. On pakko pitää pidempi tauko. Unohdun muistelemaan vajaan viikon takaista matkaani Kuubaan. Siirrän kuvat tietokoneelle ja joulusiivous vaihtuukin kuvakansion siivoamiseen. Matka […]

Lue lisää

PUKUKOPPITERAPIA

Työpaikan pukukopit ovat kuin naisten sauna. Siellä puoli-ilkosillaan aamun kähmässä tulee puuskahdettua pahimmat päältä koppitovereille. Yksi purkautuu lastensa päiväkodin ovella leiskahtaneesta pahantuulisuudesta, toinen säähän sopimattomista vaatevalinnoista, kolmas vanhempiensa pärjäämisongelmista, neljäs tavaroista jotka taas tänään unohti kotiin. Kuka mistäkin ja kukin vuorollaan. Vuosien aikana olemme tulleet hyvinkin tutuiksi, yhden puuskahdus koskettaa kaikkia ja ajatusten vaihto on […]

Lue lisää

ISÄTTÖMÄT ONNITTELUT

Onnea huomenaamulla kaikille arvokkaille isille ja vaareille! Minä en koskaan ole saanut viettää isänpäivää. Se keksittiin vasta sen jälkeen kun lapsuudenperheeseeni jäi isän mentävä aukko. Ja tuo aukko oli kipeä. Elettiin 60-lukua, eihän siihen aikaan perheet hajonneet. Meidän hajosi ja alkoi isätön lapsuus, nuoruus ja aikuisuus. Kiitos rohkean ja vahvan äitimme selvisimme aikuisiksi ja äideiksi, […]

Lue lisää

ILMAISIA FILLAREITA

Äimistyttää miten paljon hylättyjä, varastettuja, unohdettuja ja muilla tavoin taakse jätettyjä pyöriä on tien poskessa ja metsän rajassa matkalla Petoselta keskustaan. Jokunen on lukittu, useimmat lukottomia, yksi oli pyörätiellä selällään ketjut kintuissa pari viikkoa sitten. Kyllä harmittaa. Minä kun olen ehdoton fillarifani, en millään voi ymmärtää miten joku voi unohtaa ja jättää parhaan ystävänsä. Ystävän, […]

Lue lisää