Luen paperisia kirjoja, jotka haen kirjastosta ja jotka kahisevat, tuntuvat käsissä tutun neliskulmaisille, tuoksuvat painetulle paperille, joskus hyvinkin vanhalle.
Nyt olen yrittänyt kuunnella äänikirjaa, kun kirjaston ilmaiseen äänikirjaosastoon oli ilmestynyt Pirkko Saision Passio. Lukijan (joka samalla on kirjan kirjoittaja) ääni on paras mahdollinen maagiseen tarinaan, joka polveilee ja risteilee Euroopan historiassa arvokkaan kultaisen jalokivikorun vanavedessä. Tarina vie mennessään.
Mutta kirjan pituus on 24 tuntia, sivumäärää en tiedä. Mistä löytää 24 tuntia kuukaudessa sellaista aikaa, jolloin voi keskittyä vain kuunteluun, sillä yhdellä korvalla ja puolella mielenmaailmalla tuota kirjaa ei kuunnella. Eräs ystäväni sanoi kuuntelevansa kirjoja silittäessään. Minä en silitä. Toinen ulkoiluttaessaan koiraa. Minulla ei ole koiraa. Kolmas touhutessaan keittiössä. Minä yritän selvitä keittiöhommista mahdollisimman vähällä. Neuloessa voisi ehkä kuunnella, mutta kaapit ovat täynnä villapaitoja ja laatikot sukkia, en tarvitse mitään. Pyöräillessäkään en voi kuunnella, sillä kuulokkeet päästävät kaikki ympäristön äänet läpi ja tarina hukkuu liikenteen meteliin. Sama ilmiö tapahtuu auton ratissa. En uskalla hankkia äänieristettyjä kuulokkeita (oliko oikea nimike?), ne voisivat olla vaaralliset liikenteessä.
Mitä jää käteen? Hiihtäminen. Eilen hiihtelin Tiilikan kansallispuistossa napit korvissani, kokemus se oli sekin. Kuuntelu edistyi monta tuntia. Mutta minkäänlaista havaintoa minulla ei ole siitä, sirkuttiko taipaleella joku muuttolintu tai täällä talvehtiva yksilö. Kanssaulkoilijatkin tuntuivat putkahtavan tyhjästä ladulle tai nuotion ääreen.
Passion laina-aikaa on jäljellä reilu viikko ja olen kuunnellut vasta reilut 10 tuntia. Miten ihmeessä tästä urakasta voi selvitä? Milloin kirjaihmiset kuuntelevat kirjoja? Minä en osaa maata selälläni tai istuskella tyhjän panttina kuuntelemassa. Tarvitsen hyviä neuvoja!
PS. Onneksi olen varannut kirjan paperisena kirjastosta, jonon edetessä tätä vauhtia saan sen ehkä ensi jouluksi.
seija.hamalainen
Sinäpä sen ihmettelit. Äänikirjoja tuputetaan monesta tuutista. Joku mainos kehottaa ”Kokeile 30 päivää maksutta ja nauti yli 500 000 kirjasta.” Tarvittaisiin monta ihmisikää tarjouksen täyteen hyödyntämiseen.
Paras äänikirja on se, kun itse lukee toiselle. Siinä teksti moninkertaistuu.
Leena Raveikko
Niin on, Seija, ääneen lukeminen on ihan huippu homma. Lukemisen voi keskeyttää milloin tahansa, kun kuulija tai lukija havahtuu johonkin tekstin herättämään ajatukseen. Näin lukemisesta tulee yhteistä, vuorovaikutusta, jaettu kokemus. Ja kirjasta on helppo lehteillä taaksepäin unohtuneita asioita.
Elina
Itse kuuntelen äänikirjoja keittiöhommia ja muita kotitöitä tehdessäni, joskus iltaisin sängyssä (tosin nukahdan heti), usein lyhyetkin automatkat. Pätkän siellä ja toisen täällä – ei siitä yhtenäistä kuuntelukokemusta synny, mutta sekin on parempi kuin ei kirjallisuutta ollenkaan. Luonnossa kuuntelen mieluummin luonnon ääniä tai hiljaisuutta.
Mutta pitkät ajomatkat äänikirjat ovat pelastaneet! Joskus Lappiin ajaessa kymmenenkin tuntia hurahtaa mukavasti, kun kuunneltavana on hyvä kirja. Ehkäpä kuitenkaan autoilua ei voi suositella vinkkinä äänikirjojen kuunteluun ympäristösyistä, ei myöskään näillä bensan hinnoilla
Elina
… tuosta perästä jäi vielä hymiö puuttumaan
Elina
Eikä se tullut tuohonkaan, nyt lopetan sähläämisen :D
Arja Hakala
Miten autoa ajaessa onnistuu äänikirjan kuuntelu niin, että siihen voi uppoutua? Muutenhan ei kirjankaan luvusta ole hyötyä, jos sitten luettu tarina ei ole jäänyt muistiin.
Sama ilmiö se on puhelimeen puhuessa autoa ajaessa. Siksi autoilijat ovat hajamielisiä suojatietä ylittäviä kävelijöitä kohtaan.
Huomio huomio …
Elina
En ole huomannut, että kuunteleminen vaikuttaisi siihen, miten liikenteessä tarkkailen ympäristöä, ne kun tapahtuvat eri aisteilla. Puhelimeen puhuminen onkin eri juttu, koen sen olevan aktiivisempaa toimintaa, mikä vaatii eri tavalla ajattelukapasiteettia. En kuuntelisi kirjoja, jos se millään tavalla vaikuttaisi ajamiseen.
Leena Raveikko
Liikenteessä kuunteleminen? Olen nyt kuunnellut kirjaa pyöräillessäni korvanapeilla+korvalapuilla. Pysyvät napit paikoillaan ja liikenteen äänet kuuluvat kyllä sopivasti. Se vähän helpotti tätä kuuntelemisen tuskaa. Mutta Passio on kuunneltu!!! Loistava kirja, vaikka tälleen kuunnellen pätkissä.