ANTI RYPI RAHASSA

En tiedä rypeekö edelleen. Taannoin olin kuopiolaisen kulttuuriyhdistyksen hallituksessa ja pystyin siltä istuimelta tirkistelemään kuinka kaupunki ja kulttuuriapurahojen myöntäjät suhtautuivat paikallisiin tukihakemuksiin. Kirjallisuusyhdistyksemme sai nuolla lähes tyhjiiä näppejään, rahaa herui ainoastaan muutamia killinkejä Kirjakantin toteuttamiseen, ei yhtään yhdistyksen toimintaan. Sama kohtalo oli muilla taide- ja kulttuuriyhdistyksillä.

Mutta ANTI-festivaali teki poikkeuksen. Sille olivat anteliaita kaikki rahanjakajat, jopa kulttuurirahasto. Taidetta on monenlaista, paras määritelmä minkä olen taiteesta kuullut on se, jonka mukaan taide on sitä, mitä taiteilijan käsi on koskenut. Siispä ANTIkin on taidetta, vaikka sitä kovasti olen epäillyt kaikki nämä ANTIvuodet. Olen osallistunut joihinkin performansseihin/esityksiin, joitakin olen ollut katsomassa. Minua koko ANTI naurattaa, melko likaisensävyisesti. Sekin, kun Osuuspankin aulaan tuotiin läjä sentin kolikoita. Me juntit savolaiset ryntäsimme pankkiin sankoinemme kahmimaan tuota ilmaista taidetta. Minusta tuo lopputulema oli aika hauskaa taidetta, vaikka taiteilija olikin äimistynyt: eihän tämän näin pitänyt mennä. Esiintymässä on yleensä ulkomaalaisia, jotkut hyvinkin kaukaa roudattuja (kustannuksia!). Eikö Suomessa ole tarpeeksi hyvällä itsetunnolla varustettuja pöljiä tekemään ANTI-taidetta? Minäkin olisin osannut tehdä teoksen, jossa kävelen Kiuruvedeltä Kuopioon ja keskeytän kävelyn muutaman kilometrin jälkeen. Ei olisi ollut vaikeaa eikä vaadi taideoppilaitoksen loppututkintoa.

Myönnän, että olen nähnyt yhden minua positiivisessa hengessä hieman hymyilyttäneen ANTItapahtuman: rönsyliljojen mäenlaskukilpailun rampin päältä rännikadulla. Osallistuvassa performanssissa oli oikein urheilujuhlan tuntua. Samalla näpäytettiin sopivasti hieman urheiluakin, joka tässä kaupungissa ahmii rahaa kyltymättömästi.

Nyt ANTI on viety pois Kuopiosta korpeen, Nilsiän Nipasenmäen tuntumaan Tahkolle. Ehkä sieltä löytyy sopivia areenoja ja yleisöjä tapahtumalle, joka röyhistelee katsojamäärillä. Olen noita lukuja ihmetellyt. Jos kauppamarketissa on joku ANTItapahtuma, on varmasti katsojiksi laskettu kaikki kyseisellä hetkellä marketissa olleet, vaikka heistä suurin osa ei olisi ANTIlle korvaansa lotkauttanut. Sillä niin ovat suuret nuo luvut. Ainakaan silloin ei väentungosta ole ollut, kun olen itse (puolivahingossa) paikalle sattunut. Luvuillahan ne apuraha-anomukset tehdään. Miten lie nyt Tahkolla, kun ei ole enää venäläisiäkään.

Oneiron, viime vuoden Finlandia-voittaja, kertoo myös ANTI-taiteesta. Pyörittelin tuota taiteen käsitettä koko tiiliskivikirjan verran hyppysissä seuratessani, miten anorektikon nälkäännääntymisen performanssi eteni kulminaatiokohtaansa. Huonosti kävi. Siinä teille taidetta!

Kommentit

  • Seija Hämäläinen

    Suomen politiikka on yhtä katkeamatonta ANTI-festivaalia. Kansalle sinkkiämpärit päähän ja poliitikot rummuttavat sanomaansa niin että korvat soivat. Samalla he tyhjentävät taskusi. Se on taidetta.

Jätä kommentti

*