ELÄMÄNKUU

Elokuussa ei tehdä sanoja. Elokuussa eletään kiihkeästi, tehdään mehuja ja hilloja, pakastetaan ja kuivataan. Tämän vuoden elokuun kiihkon aisti pilvettömältä taivaalta ja kevyestä hienhajusta vattupuskien risukossa, sitä viilensivät puolestaan uintilämpimät vedet. Elon kiihkeys kohosi kymmenenteen potenssiin, kaikin tavoin. Työntäyteiset päivät kaatuivat seisaaltaan uneen iltaisin. Sanoja ei ollut. Eikä niitä kukaan kaivannutkaan.

Elokuu on täynnä elämää. Kesän täyttymys on sadonkorjuun sulossa. Tänä vuonna luonto armahti puurtajaa, jätti osan sadosta ruipeloksi: mustaherukat, kirsikat, kurkut, omenoihin työnsi mätää ja mustia koloja. Ajatteli luontoäiti että lopuissakin on pienellä puutarhurilla tekemistä. Joutaapahan vähän juhlimaankin. Sitä, että on syntynyt elokuussa, syksyn kynnyksellä. Saa sytyttää lyhdyt illan hämärään, kattaa pihapöytään satonsa herkkuja, iloita ystävistä ja huokaista, luoja paratkoon huokaista yhden siunatun hetken.

Elokuu aloittaa kuolemisen. Kukkapenkin väripilkut ruskettuneet, nurmikko nurpottaa koivunlehdillä kuorrutettuna, kasvimaalla jo aukkoja. Naapurin pappa kuoli, suru hiipi tien yli meillekin. Hän kuoli kauneimpaan, aurinkoisimpaan aikaan, jo väsyneenä, ehkä valmiina. Mamman vatut rapisevat pusikoihin.

Elokuu on suurten tunteiden aikaa, siihen eivät sanat mahdu. Ne tulevat sitten, kun elo rauhoittuu syksyn pimeään, kun tämä kiihko lopulta hiipuu. Varmasti ne tulevat.

Kommentit

  • Seija Hämäläinen

    Kaunista, vahvaa ja väkevää aistien vimmaa on elokuu. Kukkuraista sadonkorjuun, tuoksujen ja värien juhlaa. Onnellinen hän, joka on syntynyt elokuuhun, runsauden aikaan.

Jätä kommentti

*