GUGGENHEIM- YES!!

Guggenheim kuuluu Bilbaohon (kuva: leenaraveikko)

Kyllä, Guggenheim on huippujuttu. Mutta ei missään nimessä tänne Suomeen!

Kävin Guggenheimissa Bilbaossa viime viikolla. Ihana tunne, kun löytää museon, jonka voi ottaa haltuunsa kahdessa tunnissa eikä tule ähky. Jo rakennus itsessään on taideteos kymmenine outoine kulmineen, takapihan jättiläishämähäkkeineen ja etupihan jättikoirineen, joka puskee kukkaa jokaisesta huokosestaan.

Luulin Guggenheimin olevan Kiasman tapaisen kummallista nykytaidetta sisältävän ilmestyksen. Kiasma on nimittäin onnistunut tappamaan kiinnostukseni nykytaiteeseen. Nyt kyllä yleistän, enhän ole nähnyt siellä kuin kaksi näyttelyä. Mutta ne riittävät. Sain tarpeekseni pöydän päälle kaadetusta maidosta (joka vaihdetaan joka päivä, mitä tuhlausta!), piirroksista miessukupuolen tunnusmerkeistä (Kalervo Palsa). Muuta minulle ei ole jäänyt mieleen kummastakaan näyttelystä. Ennen Kiasmaa nykytaidetta oli nähtävillä Ateneumin ART-näyttelyissä. Sieltä muistan yhden huoneen, johon taiteilija oli ikuistanut läpyskälle jokaisen elämänsä päivän päivämäärän ja se oli taidetta! Anna mun kaikki kestää. Kysyin oppaalta, että mikä tekee näistä tekeleistä taiteen. Hän siteerasi taiteilijaa itseään sanoen, että taidetta on se, mitä taiteilijan käsi on koskenut. Aha. Nyt ymmärrän.

Mutta Guggenheim ei ole Kiasma, vaan aivan muuta. Museon päänäyttelyn Louise Bourgeois oli pysäyttävä. Samoin kuin Frida Kahlokin, on tämä amerikkalaistaiteilija tehnyt taidetta kärsimyksestä ja tuskasta. Näyttelysaleissa on kussakin muutamia “sellejä” eli käytetyistä ovista koottuja pieniä tiloja, jotka sisältävät tuskaan liittyvää symboliikkaesineistöä. Äidin Louise imentää dominoivana hämähäkkinä, isän puolestaan passiivisena tuolina. Luomisvoimansa asteikon taiteilija tuo esille mm. vaatteiden värinä, tuskan kehon vääntyneinä asentoina. Nuo sellit eivät voisi olla muualla kuin Guggenheimin väljissä näyttelytiloissa, siellä ne saavat ilmaa ympärilleen eikä katsoja tukehdu ahdistukseen. Sen sijaan Andy Warholin Varjot jäivät täyttä ymmärrystä vaille. Sama teos hieman eri värisävyin valtavan näyttelysalin seinillä vierivieressä kymmenille kankaille maalattuna. Älytöntä. Meillä töissä vastaavaa kutsutaan juuttumiseksi.

Suomella ei missään nimessä ole varaa Guggenheimiin. Vaikka rakennus saataisiin jollain ilveellä ja rahalla kursittua Helsinkiin kauppatorin kupeeseen, ei rahaa ja katsojia millään riittäisi tasokkaisiin näyttelyihin täällä napapiirin tuntumassa, harvaan asutussa ja urheiluhullussa Suomessa. Ei. Riiittää että Guggenheim on  Euroopan Bilbaossa (toinen kuulemma Venetsiassa), sinne voi mennä katsomaan korkeakulttuuria silloin, kun mieli tekee. Tosin sinne Kuopiosta matka kestää lähes kaksi vuorokautta, mutta siinähän sitä on aikaa fiilistellä jo etukäteen.

Kommentit

  • Seija Hämäläinen

    Kiitos Guggeli-kuvauksesta. Se pehmensi ainakin minulla kylmää, kovaa ja rahalaitosmaista käsitystä. Guggeli muuttui eläväiseksi taidekuhinaksi, jonka paikka Suomessa olisi ehdottomasti Kuopion Puijo. Paljonko muuten oli lipun hinta?

    • porkkanan juuria

      Ei lippu liian kallis ollut, 16 euroa siitä lystistä. Siis meidän suomaisten hintatasoon verrattuna. Mutta ehkä se paikallisesti ajateltuna oli kallis, kun puolen tunnin junamatka pyörän kanssa maksoi 1,9 euroa!!!!

Jätä kommentti

*