Tulin juuri Lippumäen remontoidusta uimahallista, haltioituneena. Paikka oli uusittu paitsi toimintaa, niin myös estetiikkaa ajatellen. Niin sen pitääkin mennäkin.

Hallissa oli vähän väkeä, olihan aamu. Työssäkäyvät tekivät poislähtöään, eläkeläiset sisääntuloaan. Rannekkeen käyttöön olin tottunut jo Kuntolaaksossa viime talvena, kun tätä remonttia uurastettiin. Pukuhuoneet selkeät ja siistit, koppejakin oli lisätty. Säikähdin jo, että onko vaaka viety pois. Ei, se löytyi uudesta paikastaan nurkasta. Parempi niin, ei näy punnittavan ilme koko seurakunnalle.

Kuntosali on loistava. On tilaa sivuilla joka suuntaan ja ylös korkeaan kattoon saakka. On siis ilmaa, jota hengittää. Laitteita on paljon, kaikkien käyttötarkoitus ei minulle ilman ohjantaa tosin avautunut. No, poimin ne, jotka ymmärsin. Niissäkin oli. Reisiä, käsivarsia, vatsaa, selkää. Eiköhän tuo jo riitä. Jalat on jumpattu pyörän selässä tänne tullessa.

Pesuhuonetta on uudistettu. Emmin että isonnettu. Mutta ei, kanssauimari valisti, että vain suihkujen väliseinät poistettu. Seiniin ja penkkeihin oli upotettu turkoosia merellistä väriä, hienoa! Ja sauna – kruunasi kaiken. Seinät ja lauteet uutta puuta, sopivan himmeä valo, joka jättää armeliaasti puolet rypyistä ja ruumiin muhkuroista pimentoon. Kiukaalle vesi laskeutui lempeästi kuin kesäsade pilvestä ja löyly irrotti hien mukana kaikki surut ja murheet ja valutti ne lattiakaivoon.

Uimaosasto näytti entiselle, mutta kirkkaammalle, uudemmalle sekin. Lasten altaan pohjalle on iloinen mosaiikkikala, sekin mukava yksityiskohta. Uutuutena on uima-altaan nurkassa näytöllä pyörivä allasjumppaohjelma. Sekin varsin hyvä joillekin. Minä jätin väliin, eiköhän tuo kuntosalissa revittely sen korvannut.

Olo oli auvoinen uimaretken jälkeen. Eikä reppuun tarvinnut tunkea märkää uimapukua, kun ovensuussa oli vielä kätevä linko sen kuivaamiseen. Kyllä on onnistunut tämä remontti ja kyllä kannatti odottaa! Ilmaiset kahvit päälle päätteeksi olisi tietenkin ollut piste iin päälle, mutta ne voi kyllä keittää kotonakin.