HALLOWEEN VAI KEKRI?

Lukossa on - ensi kevääseen (kuva: leenaraveikko)

Haravoin syksyn viimeisiä jäisiksi kohmettuneita lehtiä, peittelen kukkapenkit huovalla, viritän kellariin myyrännakit, katkaisen sähköt ja työnnän mökin oven tiukasti kiinni: Nähdään keväällä! Joka syksy tämä on yhtä haikeaa, vaikka sadonkorjuun näännyttämänä sitä aina odotankin. Toistelen toistelemasta päästyäni, että syksyn paras maisema/näky silmilleni on lapiolla mustalle mullalle käännetty pelto. Siinä sielu lepää. Ihan oikeasti.

Mutta tämä Halloween minua ärsyttää. Radio Suomi  suoltaa päivän teemaan liittyvää ohjelmaa: kuullaan ruokavinkkejä: kaikkea mahdollista aivojen, suolien ja veren väliltä. Ruokaohjelmana kummitusjutut. Musiikki on valittu teeman mukaan, kaukana rauha ja levollisuus, surukin.

Onhan päivä myös pyhäinmiesten päivä, nimestään huolimatta kaikkien edesmenneiden päivä, myös naisten. Se hautautuu tähän vappumaiseen karkeloon, joka mediasta tursuaa aamukahvipöytään, päivän pilviseen harmaaseen, haudoille syttyviin kynttilöihin. Ymmärrän hyvin päivän vieton karkelon lasten näkökulmasta. On riemukasta, että musta syksy katkeaa värikkyyteen ja leikkimielisyyteen, kuin suureen (kummituksen) syntymäpäiväjuhlaan. Mutta että aikuisetkin siihen ovat hurahtaneet. Ei mahdu tajuntaan.

Entäs kekri, sadonkorjuun juhla, kun on sekin. Nyt on kevään, kesän ja syksyn raskas työ ja sato vihdoin laareissa, aitoissa, kellareissa ja pakastimissa. Olisihan se juhlan väärti. Meillä sadonkorjuun juhlaa juhlitaan (ainakin torilla) jo syyskuussa. Silloin kun satoa vielä hikipäässä korjataan ja jalostetaan. Aivan liian aikaisin.

Olkipukin polttamisen perinne liittyy sadonkorjuuseen, se mahtuu tajuntaan hyvin. Liekö perinnettä muualla kuin Gävlessä ja Tervossa. Hieno homma. Poltetaan (lämmintä) tulta ja ollaan yhdessä, rauhoitutaan – lyhyeksi hetkeksi. Sen jälkeen annetaan talven tulla.

Mutta ei,  maalit ja naamarit naamalla pitää koko viikonloppu riehua ja haaskata ruokaa koristeisiin (kurpitsat), tällainen amerikkalainen höpönpöpö se vain on rantautunut pysyvästi tännekin. Mexicolaisten kuolleitten päivän juhliminen on jotenkin helpompi ymmärtää, vaikka siihenkin liittyy karnevaalitunnelmaa. Mutta tuo juhla todella muistaa ja kunnioittaa edesmenneitä. Vaikka värikkäästi tapahtuukin. Mutta värikästä se elämä muutenkin on – siellä Mexicossa.

Kommentit

  • seija sanaleikkimökistään

    Kävimme pyhäinpäivänä Kuopion isolla hautausmaalla. Yllätyimme ihmismäärästä, yhteinen hartaus syksyisessä puutarhassa.
    Halloween saisi olla jonain muuna aikana. On todella ristiriitaista viettää kahta niin erilaista päivää päällekkäin.
    Mutta hyvä on lähteä talvelle kun on satoa säilytyspaikat täynnä.

Jätä kommentti

*