HIIDENMAA – HILJAISUUDEN MAA

Kärdlan sataman hiljaisia naisia ja Väinämöinen (kuva: leenaraveikko)

Pyöräily Hiidenmaan mäettömillä hyväkuntoisilla teillä metsien hiljaisuudessa vastaa mietiskelyä mantramusiikin syleilyssä. Ei ole juurikaan autoliikennettä, ei turistimyymälöitä, ravintoloiden terasseja, ei viihdepuistoja, ei ajan hapatusta. Kevyesti kulkee pyörä, vaihteetonkin, tasaisilla teillä, useimmiten vielä myötätuulessa. Saari on niin pieni, että sen tiet saa haltuunsa hyvinkin vajaassa viikossa.

Pyöräilin saarella pienen porukan kanssa juhannuksen jälkeen. Viileä sää loi oivat olosuhteet, ei tullut hiki. Jos olisi tullut, on hiekkarantaa joka puolella saaressa kun ollaan. Tosin uimakelpoista uimarantaa ei ollut ihan joka suoralla. Metsät ovat useimmiten luonnontilassa, niin tiheitä ettei sekaan ole menemistä. Tienvarret kukkivat monia outoja kukkia, ystäväni kasviasiantuntija pysähtyi tuon tuosta tutkimaan kämmeköitä ja muita erikoisuuksia. Hänen tarkat silmänsä yhyttivät kolme yliajettua kyytä (minun vain kaksi), joten kesän kyykiintiö täyttyi hyvinkin. Vaikka mieluummin ystäväni tietenkin tarkkailisi eläviä, kyyfanikin kun on.

Kukkui käki, rääkyi rääkkä ja tiltalttien veistely loi tahtia polkemiselle. Vähillä pelloilla käyskenteli kurkia (sammakoita etsimässä?). Rannikon lintutornista näimme muutaman merimetsojen kaluaman luodon. Niin olivat puut paljaita.

Jaa, nähtävyyksiä. Olihan siellä niitäkin. Opaslehdessä mainittiiin majakat, kirkot ja kartanot. Majakat olivat niistä ainoita ehjiä. Kirkot sortuneita, kartanot pikkuhiljaa kunnostuksen alla. Sota-aikaan olivat ihan muussa käytössä kuten tiedämme. Ja neuvostoaikaan saari oli suljettu. Siksi asutusta on niin vähän. Viereinen Saarenmaan saari vetää turistit ja rahat. Hiidenmaa elää hiljaiseloaan. Saarella on n. 9 000 asukasta, suurin osa naisia ja lapsia, miehet ovat muualla töissä (Suomessa?), ei riitä rakentajia eikä korjaajia. Erikoisimmat nähtävyydet olivat Ristimäki, metsikköön asukkaiden puista, tikuista ja muista luonnonmateriaaleista kyhätyt ristit kuolleiden muistoksi. Ja paikallisen kylähullun laudoista kyhäämä Eiffelin torni, jolle viranomaiset olivat kieltäneet kapuamisen.

Eli hyvä siellä oli pyöräillä. Viinaköökin (entisen viinatehtaan) majatalo tarjosi hyvän ruuan, saunan ja pehmeän sängyn. Mitäpä sitä kesäinen pyöräilijä muutakaan. Suosittelen.

Kommentit

  • seija sanaleikkimökistään

    Kuulostaa hyvältä ja kuva on vaikuttava. Ihan tuntui kuin olisi istunut tarakalla matkalla menneeseen, kiireettömään ja luonnolliseen aikaan, joka siellä on säilynyt. (Talvella varmaan tylsää).
    Kyyfani ystävänä? Jos hän antaa sinulle lahjapaketin, avaathan varovasti?

  • Leena Raveikko

    Oli siellä (Viinaköökissä) ollut viime talvena yksi kiinalaismies viikon. Ei isäntä tiennyt, mitä mies puuhasi ja kuinka sai hiljaisuudessa aikansa kulumaan, mutta erittäin tyytyväinen oli lähtiessään. Voi hyvin kuvitella, varsinkin jos Pekingistä oli hän.

  • Malla

    Hiljainen, rauhallinen kyllä, mutta kyllä siellä elämä on. Suurin osa kirkoista kunnossa ja toimivia ja rakentajat ovat paikallisia sekä teevat todella hyvä työtä, eikä kaikki miehet ole maailmalla. Siellä on kyllä naiset aina tottuneet että miehet ovat paljon poissa, ennen vanha merillä nyt ulkomailla. Mut onneksi ei ole turistirysä ja aikakin etenee hitaammin

  • Leena Raveikko

    Malla, olet oikeassa. Elämää on hiljaisuudessakin, siellä sen sitä paitsi paremmin kuuleekin. Ja myös paremmin pienenpieniä yksityiskohtia huomaa. Tekee mieli laittaa kameraan loitontaja ja kuvata kärpäsiä ja vesipisaroita kukkien terälehdillä. Nuo kuvat eivät elämöi.

Jätä kommentti

*