Oli pakko kurkata allakkaan ja laskea sormilla: kyllä, hiihtokuukausia on takana jo neljä, 2.12 se alkoi. Silloin pohjasin sukset ja koehiihdin ne läheisellä Petosen ladulla. Ja siitä lähtien on hiihtämistä riittänyt monenmoisilla laduilla ja sitä jatkuu yhä.
Kuopion latujen ylläpitäjiä on kiittäminen, latukoneet ovat olleet esimerkillisen ahkerassa käytössä. Jos ei nyt aamuseitsemästä lähtien niin puoleen päivään mennessä kuitenkin. Loistavaa on sekin, että himohiihtäjän ei tarvitse jyystää samaa latua päivästä toiseen, vaan suuntaa voi vaihtaa mielialan mukaan. On Pilpan ja Tervaruukin suuntaan avautuvat ladut, Petosella ikioma pistolatu kotiovelta startattavaksi (kiitokset naapurin Vesalle, joka kävi lapioimassa lunta sillan alle, ei tarvitse suksia irrottaa). Uskalikoille Puijon vuoristoladut tietenkin. Ja talven edettyä valmistuivat jääladut, jotka suovat retkimahdollisuuden useille laavuille ja muille tulentekopaikoille: Selkähavukka, Iso-Telkkä, Karhonsaari lähimpinä. Minilatuja lähihiihtäjille löytyy Sammakko- ja Valkeisenlammelta ja Huuhalta.
Lumikengillä voi hankikautta jatkaa. Niillä pääsee sellaisiin metsiin ja kukkuloille, joille ei valmista latua ole eikä sellaista tehdä. Laivonsaaren erälatukin taittuu ehkä paremmin lumikengillä kuin suksilla, oli se sen verran eksoottinen nyppylöineen ja kannokkoineen. Vanuvuorelle pääsee mainiosti lumikengillä, palkinnoksi saa näköaloja kaupungin suuntaan. Tänään kävin Vuorilammilla lumikengillä, palkintona kuvia kallion kupeiden jääpuikoista, havainto torkuilta herätetyistä akkametsoista ja valojen ja varjojen leikistä hangilla. Latukin sinne (Viinaniemestä) oli ihan hiihtokuntoinen, vaikka ei ajettu ollutkaan. Hiihtäjiäkin näkyi, vaikka arkipäivä olikin.
Ja kevään edetessä pääsee jäitä pitkin hiihtämään minne sielu halajaa, kun hanki kantaa ja jää kestää. Ei tarvitse olla ladun vanki, vaan houkuttaa umpihanki. Turvallisuudesta huolehtiminen on tietenkin tärkeää, naskalit kaulaan ja ei virtapaikoille.
Saamme siis olla ylpeitä laduistamme ja tulipaikoista niiden varsilla. Satunnaisesti tulipaikoilla tapaamani ulkopaikkakuntalaiset meitä niistä kadehtivat. Puitakin on valmiiksi nuotiolle laitettavaksi ja kirves niiden pilkkomiseksi. Nyt on huhtikuun alku ja saimme kosolti lisää vitivalkoista lunta hiihdettäväksi. Ei tarvitse välttämättä mennä naapurikuntaan tai Lappiin latuja etsimään. Vaikka siellä kuulemma hoitavat ladut vieläkin paremmin. Toisaalta on mukavaa myös se, että hiihtokausi jossain vaiheessa loppuu ja alkaa uusien harrastusten aika. Se on elämää se!
seija.hamalainen
Hieno kuvaus maisemista, joista auton ratin takana ei ole aavistustakaan. Joihin voi sukeltaa löytöretkeilemään erilaisilla keliin ja sijaintiin sopivilla välineillä. Ladut ja liikuntaväylät ovat hienossa kunnossa ja tänä vuonna kausi jatkuu pitkään. Luonnon väylistä ei sohjoisilla kaduilla ole minkäänlaista aavistusta. Jonain vuonna oli vappuna Antikkalan pellolla hiihtokilpailut.
Leena Raveikko
Kauden jatkuminen ainakin Kuopion leveysasteilla alkaa olla hiuskarvan varassa. Kunhan saisivat kadut putsattua, niin ilomielin siirryn ihan vain pyöräilijäksi. Vaan hieman polttelee sisintä, että josko vielä pääsiäisenä pääsis jäille, edes naskalit kaulassa. Ulkoilmasta voi nauttia niin monella tavalla ja säässä kuin säässä!
Arja Hakala
Kyllä lumikengillä liikkuminen vaatii ravakan kunnon. Niillä ei ihan joka tyyppi piäse mihinkään.
Varsinkin meillä ikääntyneillä kun on päivittäisessä käytössä ”after ski”-välineet.
Tuo on suomeksi sitä, sitten kun ei jalka nouse enää suksille. On käytössä tukikepit.
Leena Raveikko
Eikö niin, Arja, että on tärkeintä, että liikkuu. Ja jokainen tavallaan: kepein, rollaattorilla, jalan, suksilla. Liikkumisesta saa hyvän mielen ja ulkoilmasta happea. Sanoohan sanontakin, että aamulla neljällä, päivällä kahdella ja illalla kolmella jalalla, mikä se on?
Elina
Kyllä vain, on ollut mainio talvi hiihtäjälle! Tästä saa olla kiitollinen. Hiihtäisin mielelläni enemmänkin, vaikka 7-8 kuukautta vuodesta, mutta taukoa on hyvä olla kuitenkin sen verran, että hiihtämistä ehtii taas kaivata.
Tänään lopetin kauteni Puijolla, metsäladutkin olivat vielä yllättävän hyvässä kunnossa. Nyt on kuitenkin aika laittaa sukset varastoon ja kaivella kohta retkeilyvarusteet esille :)
Leena Raveikko
Ei makeaa mahan täydeltä, näinhän se on. Keväällä ja kesällä on omat ilonsa ja seikkailunsa. Jos haluaa nähdä Tervaruukin sinivuokot, kannattaa nyt laittaa piikkikumpparit (onko sellaisia?) jalkaansa, sillä polku on poikki, yli ei pääse kuin ennätysloikalla.