HIIHTOHIMOA

yksinäinen tvit tvit kuusikossa : leenaraveikko)

Himoa monenlaista, jokaisella omansa. Minulla hetkellinen hiihtohimo. On aivan pakko päästä ladulle viikonloppuisin. Säästä viis. Tänäänkin oli plussaa, sumuista ja harmaata, latu roskainen ja jäinen. Suksissani lukee ultragrip, siinä salaisuus. Hyvin luistivat eivätkä lipsuneet lainkaan.

Lähiladut Petosen asutuksen liepeillä  tosin ovat tavattoman tylsiä. Mäettömiä. Yllätyksettömiä. Talojen takapihat on nähty ja uutuudenviehätys maisemaa halkovista ojista (luulin niitä joenpoikasisksi) kadonnut. Ladut on maustettu luonnonroskilla, neulasilla, ja satunnaisilla koiranpaskoilla. Ja hiihtää voi vain edestakaisin, latuverkosto on Y-mallinen: kolme umpiperää. Ainoa plussa laduissa on niiden sijainti, ei tarvitse autoa käynnistää hiihtämään päästäkseen.

Siksi ei todellakaan ole Pilpan voittanutta! Metsään mielevi hiihtäjän mieli. Kuusten katveeseen, koivikkojen limitse, mäkiä myötäilemään. Hiljaisuuteen, jonka katkaisee vain ohitse/vastaanhiihtävien suksien suihke, hymyntapainen tervehdykseksi. Pilpassa piiiitkän ihanan alamäen jälkeen majan ovi käy tiuhaan. Hiihtäjä heittää hikisen piponsa penkille ja tilaa kahvin ja pullan. Tuoreen pullan!

Kohta se taas alkaa. Taas. Se juuttaan penkkiurheiluhiihto. Kansa kasvattaa juuriaan sohvatyynyjen väliin kisoja vahtiessaan, päivästä toiseen. En ymmärrä mitä hohtoa on tuijottaa töllöstä kun muut liikkuvat (tosin onhan sellainenkin ohjelma, jota katsojat katsovat sitä, kun muut katsovat töllöä, hulluuden huippu!).  Ei pääse raitis ilma sieraimiin, ei kipua hiki otsalle, eikä maisema vaihdu silmäkulmissa, ei hengästytä eikä nouse puna poskille. Sohvanalusvillakoirat vain näykkivät varpaita kun ruudussa eteläkorealaisia (keino)latuja veistelevät suksillaan timmeiksi trimmatut maailman hiihtohullut.

Asia selvä. En käsitä penkkiurheilun hohdosta piiruakaan eikä minun enää tässä iässä tarvise sitä oppiakaan ymmärtämään. Nappasen sukset jalkaan ja lähden ladulle itse. Heippa!

Kommentit

  • seija sanaleikkimökistään

    Todelliselle ulkoiluliikkujalle “ei sää sääreen tartu”. Päinvastoin, vaihtelevat kelit tarjoavat virkistävää haastetta ja vaihtelua. Niiden kanssa mitellessä voi tuntea itsensä selviytyjäksi.
    Jos olisi televisioita, jotka toimisivat vain polkemalla, joutuisi näkemään edes vähän vaivaa jääkaapilla käynnin lisäksi.
    Ehkä niitä vielä tulee sähkönsiirron hintojen noustessa jo pilvien yläpuolelle.

    • Leena Raveikko

      Sähkönsiirron hintaa ihmettelen minäkin. Aivan kuin se siirto käsityönä tehtäisiin päivittäin ja sen mukaan laskutetaan. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä se sähkönsiirto käytännössä tarkoittaa. Luulen, että nappula päälle/pois päältä. Siis käytännössä ei mitään. Työnantajakin saisi maksaa siirtomaksua: työntekijän siirto kotoa työpaikalle ja pois sieltä.

Jätä kommentti

*