HIIHTOKÄVELY LANSEERATTU!

Taukopaikat on iloksemme tehty, sopisi ajatusta kunnioittaa (kuva: leenaraveikko)

Hiihtolajeja on moneen lähtöön: on maastohiihtoa, mäkihiihtoa, umpihankihiihtoa, ampumahiihtoa, nyt myös kävelyhiihtoa. Lajia tosin pitää vielä hioa ja terävöittää, jotta se kelpaisi olympialajiksi.

Talven viimeinen hiihtoreissu näissä maisemissa Petosen Y-mallisella rantaladulla sujui osittain kävellen, aivan kuin jonkinsortin esteradalla. Aurinko oli nimittäin paikoin niellyt lumet laduilta ja siltojen alla puolestaan oli nilkkoihin saakka ulottuvia lätäköitä. Osa taipaleesta oli kyllä vielä ihan kelvollista latua, tosin jalkoja (siis monoja ja suksia) sai nostella tuon tuosta koirankakkojen yli. Näköjään kuri on höltynyt kevättä kohden.

Hiihtokävelyretkeni suuntautui Savolanniemen taukopaikalle, tuolle niemen nokassa pönöttävälle pytingille, joka ei ole kota eikä laavu. Vaan jotain siltä väliltä. Enpä ollutkaan siellä aiemmin käynyt. Romanttinen kohde kahden kaarisillan päässä, mutta voihan räkä! Niin oli turmeltu rumaksi, puukoilla ohennettu kattoa kannattavaa hirttä ja loput tuhrittu tusseilla, tulipesän ympäriltä betoniin muurattuja kiviä oli irroteltu oikein urakalla. Yökötti moinen vandalismi! Eväskahvikin rupesi maistumaan kitkerälle. Heittäydyinpä hulttioksi minäkin: sylkäisin eväsmandariinin siemenen pytingin lattialle. En viitsinyt kotiin kantaa. Mitä tässä pyhäkoululaista leikkimään kun eivät muutkaan!

Tämän hiihtokävelytaipaleen paluumatkalla sen sijaan kohtasin ilahduttavia näkyjä: kosteikolla oli jo useita sinisorsapariskuntia haistelemassa pesän paikkaa. Sen verran oli korsia ja vettä näkyvillä. Tästä se alkaa! Ja Kirveslahden avanto tarjosi upeaa silmän ruokaa: salskea uros siinä asteli avantoon kiirettä pitämättä. Mikä ettei! En ilennyt jäädä töllöttämään, vaan raplasin sukeni siteet kiinni ja jatkoin suihkimista kohti koirapuistoa.

Hiihtokävely on kaikenikäisille sopiva urheilulaji. Sitä voi harrastaa kesälläkin, silloin vaan kävellään enemmän. Kävelyosuudet rytmittävät sopivasti hikistä hiihto-osuutta, ei ota niin pulssin päälle. Mutta kai se on alistuttava ja myönnettävä, että tämän talven hiihtämiset on nyt hiihdetty. Ja työnnettävä sukset tallin perukoille. Hyvä oli tämä hiihtokausi!

Kommentit

  • Arja Hakala

    Kävelyhiihto ei lumea ja latua kaipaa, siksi on leppoisaa harrastaa.

    Kun taas sauvakävelytyyliini olen saanut useita huomautuksia Kuopiossa.

  • Leena Raveikko

    Liikkuminen – se on tärkeintä. Sama se hiihtääkö jalkojaan vetäen vai tuliterillä suksilla, käveleekö käsiään vai sauvoja heiluttaen – kukin tyylillään. Tärkeintä on se, että pysyy liikkeessä! Huomautukset voi huiskaista taivaan tuuliin.

  • seija sanaleikkimökistään

    Liikkuminen on tärkeintä! Se on hienoa, kun on niin monia erilaisia tapoja sitä harjoittaa.
    Mutta outteko kokkeillu lumikonttausta? Se vasta lystiä on. Nyt 7.4. tuli sen verran lunta, että pystyy pienet konttaukset hilipasemmaan ihan kuin harjoittelumielessä vappua varten.

  • Leena Raveikko

    joo, olen kokeillut lumikonttausta. Jo 10 vuotta sitten kokeilimme sitä Julkulan rantasaunalla työtoveriin innoittamana. Hän kun oli konttaillut jo tovin innokkaasti Hirvilahdessa pitkin jäitä naapuriensa iloksi! Huippukokemus ja todella tehokasta liikuntaa!

Jätä kommentti

*