HIIVATIN HANHET

mikä karkottaa valkoposkihanhet? (kuva: leenaraveikko)

Mökkikylämme rantaan pesiytyi alkukesästä valkoposkihanhipariskunta. Ei kutsuttu, kuokkavieraana tulivat. Saivat riettaat kolme poikasta, onneksi niistä yksi katosi. Ei löydy kylästämme niille hyväkkäille ystäviä. Paskovat uimarantamme kelvottomaksi. Lapiosotalla kannoimme noita korankakan kokoisia pökäleitä rannalta pois. Aloitimme sodan.

Joku puutarhuri luki jostain – facebookista tietenkin, että nuo oliot vihaisivat lipstikkaa. Sitähän riittää kylällämme. Silppusimme sitä rantaan leveän kaistaleen. Ei auttanut. Siellä tepastelivat aamuisin uinnille mennessäni lipstikkavyöhykkeellä räpylöineen. Kohotimme panoksia: risueste. Eivät ne risukasojen yli kiipeä. Kaadettiin lepikkoa ja pajukkoa niille barrikadiksi. Eipä auttanut sekään. Kovin laiskasti siirtyivät rannalta tieltäni auringon noustessa. Viskelin kiviä perään.

Joku viritteli katiskaverkon rantautumisen esteeksi vesirajaan. Havaintoa minulla ei ole siitä, miten ne kiipesivät esteiden yli. Työnsivätkö jonossa toisiaan takapuolesta. Poikaset nimittäin eivät tuossa vaiheessa olleet vielä lentokykyisiä. Odotimme kuin lottovoittoa päivää, jolloin lähtisivät. Mutta kuulemma uroksen pitää kasvattaa uudet sulat ennen muuttomatkaa. Ilmankos se kesti.

Kylmän sodan seuraava vaihe oli rannalle pystytetty Hiljainen kansa: vanerihahmot vaatteineen tuimasti lammelle tuijottamassa. Ympäristötaidetta Sakkyn opiskelijoilta. Kiitokset heille. Mutta nuo riiviöt taisivat ystävystyä hahmojen kanssa, eivät niitä pelänneet. Ja paskan kantaminen jatkui.

Sitten koitti päivä, pari viikkoa sitten, jolloin ne äkkisiltään katosivat. Toivottavasti ketun suuhun. Tai saattoivathan ne lentää etelään uusilla sulillaan, olivat tuossa vaiheessa poikaset jo vanhempiensa kokoisiakin. Siellä ne taatusti nyt suunnittelevat jo tulevaa pesimiskautta, vanhemmat kahden kersansa kera että miten ensi kesänä jälleen tulevat leikkimään kuurupiiloa meidän mökkiläisten kanssa. Silloin niitä onkin sitten kolme pariskuntaa. Ja kesän aikana siihen poikaset päälle. Voi sitä paskan määrää!  Taas olisi haulikolle töitä!

Kommentit

  • plokkariukki

    Hanhet ja suurpedot ovat joiden mielestä ehdottomasti suojeltava kaikki ja haulikot julistettava pannaan, näin sanoo viherpiipertäjä asfalttiviidakon keskeltä. Hän joka ei ole koskaan käynyt Kehä 3:n ulkopuolella, no ehkä joskus isolla joukolla tutustumassa Talvivaaran päästöihin ja Levillä keväthangilla laskettelemassa

  • Leena Raveikko

    Juuri näin. Tällainen ajattelutapa on kaikessa, suhtautumisessa liikenteeseen, säähän ja myös työelämässä. Maan autistiset aivot työskentelevät Helsingissä ja hermoradat toimivat huonosti.

  • seija sanaleikkimökistään

    No voi hiivatti! Minusta pitäisi kieltää lailla ainakin jänikset, rusakot, hanhet, kauriit, myyrät, etanat ja oravat:
    Hanhista saisi hyvää paistia mökkikylän juhliin. Olisiko vanhanajan rihmapyydystys hyvä keino? Siitä ei kuulu pamausta. Ja sitten keino, Jonka kerron kuiskaamalla ja jolla pusikkopojat pyydystävät pullasorsia. Kun linnut ovat tottuneet nappaamaan heiteltyjä herkkupaloja, niin sitten voi heittää Nitroja, jotka kuulemma tappavat nopeasti. Ensi kesänä kun ne tuovat kaikki kaverinsa, voivat Nitrot olla tarpeen eli reseptiä vaan hommaamaan hyvissä ajoin.

  • Leena Raveikko

    Kiitos Seija! Eiköhän mökkikylän ikäihmisiltä löydy nitroja ja sydäntä (!) tällaiseen ekotekoon. Otamme sen käyttöön heti keväällä kun tulevat katsastelemaan pesänsä paikkaa.

Jätä kommentti

*