HISTORIAA ROSKIIN

historialliset biojätepussit (kuva: leenaraveikko)

Jäin eläkkeelle. Viimeisinä työpäivinä täytin roskasäkkejä muistiinpanoilla, kansioilla, kirjoilla, tavaroilla. Koko työelämäni neljäkymmentä vuotta muoviin ja poltettavaksi. Kaikki tarpeetonta. Nuo vuodet vilistivät silmissäni: kongressit, kokoukset, opintomatkat, työpaikan kehittämispalaverit, keskenjäänyt tutkimus, kuvat tyhypäivistä (niin, ennen oli sellaisia). Kukaan ei tuota tietomäärää eikä muistoja enää kaipaa.

Reilu viisi vuotta sitten Savon Sanomat muuttui kooltaan pienemmäksi, sivut aakolmosiksi. Noiduin tuota muutosta, mutta onneksi siitä tiedotettiin etukäteen. Ennätin laittaa talteen isoja lehtiä, sillä vain niistä saa taittamalla kätevästi biojätepussin. Pussiaineksia riittää edelleen. Kädessäni on lehti, jonka päivämäärä on 19.2.2016. Ans olla, selaanpas sitä hieman ennen kuin kääräisen se pussiksi.

Heti etusivulla on uutinen virtuaalilaseista, joilla voi katsastella Kuopiota Tuomiokirkon tornista, näyttelyn nimi oli Ajasta aikaan. Siis ei mikään uutuus da Vincin näyttelyssä ollut kokemus. Vaikka olihan sekin jotain (minulle tuli matkapahoinvointia kuoppaisesta lentomatkasta, niin aitoa oli eläytyminen). Toisen uutisen mukaan koulujen ylijäämäruokaa kaupattiin jo 5 vuotta sitten 1,5€:lla. Penkkariajelut sujuivat kuvakavalkadin mukaan entiseen malliin. Ihan samaan tyyliin kuin vuonna 1974, jolloin olin mukana ajelulla.

Kas, löytyy lehdestä uutinen tehohoidossa olleista influenssapotilaistakin. Viisi oli heitä. Ei siis ole uutta tämä infektoituminenkaan. Tämä nykyinen vaan tuntuu istuvan tiukassa ja tarttuvan jo ajatuksestakin. Kas, muutama sivu eteenpäin löytyy uutinen varkautelaisesta Led Suutarista, joka kehitti desifiointilaitteen MRSA-bakteerille. Olisikohan tuo sama papparainen käytettävissä vieläkin, ei kai siinä mitään menettäisi jos koronaankin laitetta kokeilisi.

Viisi  vuotta sitten oli levotonta Syyriassa, nyt Afganistanissa. Ei taida rauha koskaan asettua Lähi-Itään. Jaakko Kosunen kitaroineen täytti 60 vuotta, tänä vuonna viisi vuotta enemmän. Mutta menevä mies edelleen. Helpompaa sudokua näyn yrittäneeni, mutta en päässyt alkua pidemmälle. Nykyisin saan sen joskus jopa läpi! Urheilusivut ohitan, kuten teen edelleen. Mutta viimeisellä sivulla on vasemmassa alanurkassa reikä. Siinä on ollut joku uutinen, joka on kiinnostanut minua niin paljon, että olen leikannut sen talteen. Löytyisi varmaan jostain, jos siivoaisin kotini.

Tämä eläkkeellä olo ei ole hassumpaa. Hellalla mehumaijassa porisevat syksyn viimeiset marjat, aroniat, jotka tänä vuonna olivat makeita ja kookkaita. Hyvä mehu niistä tulee! Räksiäkään ei ole näkynyt, missä lie luuraavat, riittäisi syötävää niillekin hyväkkäille. Pöydällä lojuu Shafakin Eevan kolme tytärtä. Kiehtova tarina 2000-luvulta, joka tarkastelee filosofisesti mm. uskontoja turkkilaisen nuoren ulkomailla opiskelevan naisen ajatusmaailman läpi. Päällimmäisenä kuitenkin nuoren itsenäistyminen ja oman tilan etsiminen.

Ai  niin, piti tehdä se roskapussi.

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    Olen jo odotellut jutusteluasi, mukavasti tarinasi etenee … roskapussitarpeita löytyy ehkä kukkakauppiailta talvisaikaan … käärepaperina siis

    JK:
    ”Reilu viisi vuotta sitten Savon Sanomat muuttui kooltaan pienemmäksi, sivut aakolmosiksi.”

    – – Taitaa olla ammattikeielellä sivukoko tabloidi (Tabloidi on sanomalehti, joka on kooltaan puolet suurikokoisesta niin sanotusta broadsheet-formaatista. Suomessa tabloid-sivuformaatin leveys on yleisesti 280 millimetriä ja korkeus 400 millimetriä; Lähde Wikipedia / Reunanen, Esa (toim.) Pienempään kuosiin.)

  • Arja Hakala

    Nyt teillä alako
    huiluun kiireeseet vuojet

    Tunnit suhahtelloo
    Ohi männöö

    Immeenen vasta miettii
    Tuumaeloo viikon tekemisiään

    Lepposija eläkeläispäivijä

  • Leena Raveikko

    Einolle: makustelin suussani tuota tabloidia, mutta se ei oikein sinne istunut. Niin on suuni vanhanaikainen, aakolmosen muistan vielä työelämästä, niitä oli siellä monistuskoneessa pohjimmaisena :)

  • Leena Raveikko

    Arjalle: Tuo huiluun kiireiset vuodet kuulostaa ihan minulle sopivalta. En usko, että osaisin ihan lappeellani tulevia vuosia viettää….

  • Arja Hakala

    Savon Sanomia ei pie roskiin eli sekajätteisiin laittoo.
    Vaan hyödyntee käyttöä biojätteisiin maatumaan.

    Sanomalehtee voipi käättee myös kääreenä pakasteille.

    Ja oonpa nähny muapaikoissa käytettävän elläinten parsissa lehmiin köllöttelyalustana.

    Sanomalehistä suapi hyvin askartelumateriaalia, esim. tehtiin lapsena renkaita, jotka maitoliimaa apuna käyttäen liimattiin. Niistä tuli ketjuna renkaita joulukuuseen.

  • seija sanaleikkimökistään

    Mielenkiintoisen ovelasti polveileva juttu. Onnittelut eläkkeelle siirtymisen johdosta. Se on urahuippu saavutettu, nyt voit aloittaa uuden uran kirjoittamisen parissa. Tili on taattu. Uusi elämänvaihe alkaa ja toivotan onnea kaikelle, mihin keksitkin ryhtyä.

  • Leena Raveikko

    Arjalle vielä: Hyvä idea tuo renkaiden leikkaaminen. Tässähän on aikaa niitä leikellä, lehtiäkin on kesän aikana kertynyt iso kasa. Sitten joulun alla torille myymään retrokoristeita kuuseen!

  • Leena Raveikko

    Seijalle: tässä vaiheessa suhtaudun pelkästään uteliaasti tähän uuteen elämään. Ensimmäistä kertaa työelämäni aikana pääsen nyt ruskaretkelle (lähes) Lappiin! Aina ovat koulujen lomat määränneet omien lomieni pitämisen syklin. Tämä tuntuu ruhtinaalliselle!

Jätä kommentti

*