IHMISTUNTEMUSTA

tunnen perhosen ihollani (kuva: leenaraveikko)

Ajellessani tänään töihin pyörällä kaivelin kutiavaa korvaani. Tien vastakkaista puolta pyöräilevä mies nosti kättä iloisesti.

Mitä, luuliko hän että tervehdin häntä. Enhän edes tunne.

Vastasin tervehdykseen hymyllä. Mikä ettei.

Jäin miettimään ihmistuntemusta. Miten hyvin tunnemme toisemme ja itsemme. Luulemme tuntevamme kumppanimme, lapsemme, vanhempamme, ystävämme. Joku luulee tuntevansa itsensä ja silti kokee yllätyksiä tuon tuosta sen suhteen miksi tuli toimittua niin kuin tuli. Tunnemme toisistamme vain ulkonäön ja tottumuset ja tavat. Niiden pohjalta luomme kuvan, joka mielestämme kertoo millainen toinen on. Siis luulemme tuntevamme hänet. Itsemme tunnemme paremmin sisältäpäin kuin ulkoa. Omia tapojamme emme tunne, nehän ovat meistä ulospäin näkyvä automaatio. Siksi on niin vaikea tunnistaa itseään videolta. Ulkonäkökin yllättää silloin harvoin kun pysähdymme peilin eteen. Hitsi, tuonko näköinen olen.

Puhumattakaan puheesta. Meidän on mahdotonta ymmärtää toistemme puhetta, vaikka samaa kieltä puhummekin. Jokainen puhuu oman kokemuksensa, arvomaailmansa ja kielellisen kapasiteettinsa suodattimin. Ja kuuntelija (jos malttaa edes kuunnella) ymmärtää kuulemansa oman kokemuksensa, arvomaailmansa ja kielellisen kapasiteettinsa suodattimin. Ilmaisu ja sen ymmärtäminen eivät voi ikinä täysin kohdata ja mennä päällekkäin.

Siispä pääsemme helpommalla kun myönnämme, ettemme tunne toinen toistamme ja pidättäydymme rakentamasta liikaa oletuksia liian vähillä tiedoilla. Silloin olemme jatkuvasti samalla puhtaalla starttiviivalla kohdatessamme: tästä se lähtee, tämä keskustelu, tämä ystävyys.

No niin, mitäpä merkitystä on sillä, että tervehtii tuntematonta. Ainakin tuli hyvä mieli ja pisti vähän ajattelemaan.

Kommentit

  • Arja Hakala

    Tervehdyksessä ei ole mitään outoa.

    Useissa tilanteissa tervehditään tuntematonta /tuntemattomia henkilöitä.

    Tervehdys vapauttaa ilmapiirin.

  • Leena Raveikko

    Oikeassa olet Arja. Työpaikalla on luonnollista tervehtiä tuntemattomiakin, jos siltä yhtään tuntuu. Kumma, että tervehtimisestä ja siihen vastaamisesta tulee aina hyvä olo. Mutta työpaikan ulkopuolella tervehtivä minulle tuntematon ihminen saa hetkeksi muistisopukat sekaisin. Missä olen nähnyt tuon ihmisen? Tunnenko hänet? Eihän tuolla niin väliä ole. Samaa tellusta tallataan, siskoja ja veljiä olemme kaikki keskenämme.

  • seija sanaleikkimökistään

    Mielenkiintoinen ajatusketju. Korvan hipaisu saa vastaantulijan tervehtimään ja kirjoittajan miettimään ihmistuntemusta. Kirjoitus, josta riittäisi aihetta pitempäänkin tekstiin, saa taas lukijan ajattelemaan. Arja kommentoi tervehtimistä yleensä, minua alkoi pohdituttaa koko ihmisenä olemisen ihana arvoitus.

  • Leena Raveikko

    Ihmisenä olemisen arvoitus. Siinäpä. Olen ollut onnekas ja minulle on annettu tämä ruumis ja se joku henkinen olevainen olla ihminen. Miten toteutan tämän tehtävän. Hetkeksi tulee – kaikessa tässä väsymyksessäkin – euforinen olo. Niin, joku muu on saanut olemuksekseen jäniksen, kimalaisen, räkättirastaan ja toteuttaa niillä eväillä elämäntehtäväänsä. Pitäähän minun olla melko lailla onnellinen, eikö vaan?

Jätä kommentti

*