JÄTELAJITTELU EI VAADI LUKUTAITOA

Hävettää tämä näkymä! (kuva: leenaraveikko)

En tiedä, mitä ajatteli tänä aamuna Petosen jätepisteellä se mersurouva, joka työnsi kartonkia muovijätepuristimen aukosta sisään.

– Hei, ei siihen saa laittaa kartonkia, sanoin.

– Joo, sanoi hän ja heitti viimeisen kartongin litistimen kitaan.

Miten ihmeessä hän on onnistunut saamaan ajokortin? Litistimen kyljessä lukee selvästi, että laitteeseen saa laittaa vain pakkausmuovia. Ja kuvat selventävät asiaa. Pitäähän liikenteessäkin osata lukea kylttejä ja tulkita liikennemerkkien kuvia. Liekö rouva hankkinut ajokorttinsa Mexikosta, jossa sen saa rahalla autokoulua käymättä. Jäin katsomaan typertyneenä poispyyhältävän mersun perään.

Vierailin viikko sitten Sipulin tuetun asumisen yksikössä Petosella. Sipulissa asuu 15 nuorta autistista ja kehitysvammaista aikuista. Vaikutuin syvästi asumisyksikön toiminnasta. Nuorten päivät on ohjelmoitu siten, että he tekevät tavallisia arjen askareita ohjaajiensa tukemana: valmistavat ruokaa, käyvät kaupassa, siivoavat, pesevät pyykkiä ja lajittelevat ja kierrättävät jätteet. Kun se onnistuu kehitysvammaisilta, miksei se onnistuisi meiltä muiltakin. Automerkistä riippumatta.

Kyse ei ole lukutaidosta vaan välinpitämättömyydestä, mikä pitäisi muuttaa välittämiseksi. Nuoren ruotsalaiskoululaisen, Gretan, tuntevat jo kaikki ympäri maailmaa. Hän syytti YK:n kokouksessa aikuisia siitä, että he ovat vieneet nuorilta tulevaisuuden. Hän oli puhuessaan tosi vihainen, voi että hän puhkui vihaa. Hän on kantanut kortta kekoon maailman pelastamiseksi meidän monien puolesta tällä teollaan.

Aamulähetyksen toimittaja puhui myös Gretasta. Muisteli sitä, mitä hän itse on tehnyt 16-vuotiaana. Kertoi valmistaneensa kiljua vaatehuoneessa. Niinpä. Vaikka meillä kaikilla ei ole Gretan kypsyyttä, rohkeutta ja luonteenlujuutta, voisimme hyvin alkaa välittää maapallostamme omalla pienellä sarallamme. Huolehtimalla edes jätteemme oikeaan paikkaan.

Mitähän tapahtuu niille jäteastioille, joihin on viskelty mitä sattuu? Käydäänkö ne vielä systemaattisesti läpi jollain koneella tai käsin? Millaista kierrätysmuovia tulee sellaisesta muovisatsista, jonka seassa on pahvilaatikoita ja maitopurkkeja? Pitäisi soittaa Jätekukkoon. Vai liekö tämä oma vaatimaton lajitteluni keittiössäni pikku pussukoihin täysin turhaa?

 

Kommentit

  • seija sanaleikkimökistään

    Hyvä kirjoitus! Ehkäpä Mersurouva ajattelee asiaa jälkeenpäin.
    Jätepisteiden tyhjennys on erittäin huonosti järjestetty. Liikkuipa missä vaan, maalla tai kaupungissa. kartonkisäiliöt tursuavat ja ympäristö on pahvitavaraa väärällään.
    Kun ihmiset (lukutaitoiset) on saatu opetettua lajittelemaan, niin sitten vastaanottosäiliöitä ei tyhjennetä. Kyllä siinä innostus alkaa väistyä välinpitämättömyyden tieltä.

  • Leena Raveikko

    Jätelogistiikka, se on kyllä varsinainen taitolaji. Että tyhjennys tapahtuisi oikeaan aikaan. Pitäisi ilmeisesti olla hälyyttäviä jäteastioita, jotka piippaisivat päämajassa, kun jätettä on kertynyt kanteen saakka. Ja heti tyhjennys liikkeelle. Kunhan vain ihmiset eivät veisi jäteasioihin tuolejaan ja muita suoraan jäteasemalle kuskattavia tavaroita.

  • Seija Lappalainen

    MENE METSÄÄN NIIN YLLÄTYT

    Keskustassa asuminen kaupungissa tai
    kunnassa saattaa houkutella ja saada jonkun kademielelle, kun kaikki palvelut ovat lähellä. Ei tarte ajaa röykyttää hiekkatietä kymmeniä kilometrejä, vaan kipasee vaikka emännän kahvinkeittoaikana hakemaan leivokset lähikaupassa.

    Entäs kun olet saanut kylläksesi tästä naapureiden seurasta ja verhojen raosta käyttämisestä, että minnekähän naapuri nyt lähti ja minnekään se huomenna lähtee ja miten sen rahat riittää. Etköhän ala kaivata metsän ja kultaisen oman kodin rauhaa.
    Tosiaan, jos on vanhakin mökki, johon menet vaikka muutamaksi päiväksi keskelle metsää uudistumaan, niin mene metsään, jos suinkin on mahdollista.
    Äläkä kuuntele muuta kuin kuusten kuisketta ja sadepisaroiden tipahtelua peltikattoon. Se on mahtavaa ja parantavaa musiikkia stressaantuneelle mielellesi ja saa luovuuden kukkimaan ja koko kehosi sielua myöten siellä metsän kuiskeessa lepäämään.

    Tule pois vasta sitten, kun kaipaat ääntä.
    Naapurisi yöllistä musiikin jumputusta, joka pitää sinut hereillä aamutunneille asti tai lapsiperheen vessassa käynti seremonia kerrostalo ne ylemmässä kerroksessa, joka yön hiljaisuudessa kuulostaa kuin norsulauma olisi jonossa lähtenyt yökävelylle.
    Jos sinulla vielä on mahdollisuus jäädä loppuiäksesi metsän uumeniin, niin jää toki.
    Siis, kun metsään menet iäkkäänä, niin todella metsän suojaavasta onnesta perusteellisesti YLLÄTYT, kuten jossain laulun pätkässä viisaasti sanotaan.

    Seija Lappalainen
    Vieremä
    VIEREMÄ

  • Leena Raveikko

    Kiitos Seija metsäisistä ajatuksistasi. Menen metsään, taatusti menen sinne parin viikon päästä, kunhan syyskiireiltäni joudan. Otan eväät, repun ja kameran ja lähden. Tulen takaisin vasta kun valo loppuu. Nyt jo odotan – malttamattomana.

Jätä kommentti

*