Ennen heitä sanottiin paperinpyörittäjiksi. Mikä mahtaa olla nykytermi, kun niitä papereita ei nykyisin enää juurikaan ole. Meinaan niille lukuisille väliportaan johtajille, joita on jokaisessa (suuressa) organisaatiossa lukemattomia.

Oli aluevaalit ja nyt rakennetaan kiivaast aluevaltuustoja. Lisää johtajia eri kokoisiin kenkiin. Marita Tiihonen kirjoitti näkyvästi ja osuvasti artikkelin: Edessä on suuri johtajaruletti (SS 31.1.22), artikkelin höystönä himmeli, jossa lokeroituina palvelut ja johtajat. Tämäkö himmeli korvaisi nykyiset kolme himmeliä (sosiaali- ja terveydenhoitoala sekä pelastuspalvelu). Sen kun näkisi!

Väliportaan johtajien toimia, määräaikaisia ja pysyviä, on rakennettu julkisiin organisaatioihin varsinkin viimeisten 10 vuoden aikana ihan urakalla. Varsinaisten johtajien ja apulaisjohtajien lisäksi on erilaisia kehittämis- , toimiala- ja projektijohtajia. Asioiden käsittely ja eteneminen on hidasta, kun portaita ja kannanottajia on niin paljon. (Tässä yhteydessä on todettava, että minulla on kokemusta ainoastaan terveydenhuollon kentästä.) Monesti käy niin, että itse asia jo hukkuu organisaation hallintoportaikkoon. Joillakin portailla asiaa vain vilkaistaan ja siirretään seuraavalle käsittelijälle/päättäjälle. Tämä jos mikä on puhdasta byrokratiaa. Projektien ongelma on se, että niiden päättyessä (kun raha loppuu) jää usein tyhjä käteen. Yliopisto tuottaa terveydenhuoltoon johtaja-ainesta putkessa, maistereita valmistuu jatkuvalla syötöllä kuin heinäseipäitä ennen vanhaan parhaaseen heinäntekoaikaan. Ja heille pitäisi saada töitä. On ymmärrettävää että palaaminen konkreettiseen hoitajatyöhön opintojen jälkeen ei tunnu houkuttelevalle. Eikä opettajahommiakaan kaikille riitä. Onko ihan oikeasti järkeviä johtajan pestejä jokaiselle valmistujalle? Sinänsä elinikäinen oppiminen ja itsensä kehittäminen on ihan tarkoituksenmukaista yksilön kannalta, työelämäkin suosii jatkokouluttautumista, opintovapaan järjestyminen on helppoa (tosin sijaisen saaminen ei aina onnistu).

Tämä lienee vain Kuopion ja Pohjois-Savon ilmiö, onhan terveydenhuollon maisterikoulutus keskittynyt tänne. Jatkossa tosin Helsinki aloittaa vastaavan omassa yliopistossaan. Mutta siellä lienee enemmän peltoa kuokittavaksi kaikille koulutetuille. Tämä johtajien runsaus ei kuitenkaan ole vain julkisen sektorin ja terveyden huollon piirre, tekemässäni kartoituksessa (N=2) sama tauti on nähtävissä myös muissa isoissa organisaatioissa.

Nyt siis hihat ylös ja leikkurit laulamaan, kun johtajia karsitaan! Palkkasäästöt voisi ohjata suorittavalle portaalle, sillä lisätyövoimaa tarvitaan ainakin sosiaali- ja terveydenhuollossa.