Tapasin kerran ihmisen, joka vihasi joulua. Pakeni sen vuoksi toiselle puolelle maapalloa, Kuubaan.

Tunnen monta ihmistä, jotka suhtautuvat jouluun välinpitämättömästi. Eivät joulusiivoa, eivät leivo joulupullia eivätkä taatelikakkua, eivät osta joululahjoja, joulukuusta, eivät paista kinkkua eiväkä ripusta lyhtyjä ja jouluvaloja pihansa puihin ja pensaisiiin. Ei sekään kuulosta oikein hyvälle.

Kyllähän joulun nyt totta hitossa pitäisi jotain tunnetta herättää. Jos ei vihaa niin sitten uskollisuutta. Välinpitämättömyys kauhistuttaa. Ettäkö ihan tavallinen pitkä viikonloppu. Silmät korvat kiinni täytyy ihmislapsen kulkea, jos sen onnistuu täysin haaleana sivuuttamaan. Vaikka nykyisin se kyllä taitaa melkein onnistuakin, vaikka ei korpilaavulle hautautuisikaan. Kaupatkin ovat avoinna koko joulunajan. Iso kauppakeskus houkutteli viime jouluna ihmisiä joulunviettoon edullisille ostoksille. Alennusmyynnit alkavat jo tapanina, ellei jo joulupäivänä. Kapakatkin ovat auki, entisajan tapanitansseista ei ole tietoakaan. Somet  käyvät yhtä kuumana kuin arkenakin, kaikki pitää jakaa, vaikka jaettavaa ei olisikaan.

Itse heilun uskollisuuden ja pakenemisen välillä. Mieleni tekisi paeta, mutta uskollisuudella on ihmeen syvät juuret. Olen aina antanut periksi: jotain pientä voi joulun nimissä tehdä. Paistaa pienen kinkun. Imuroida sen verran, etteivät roskat tunnu villasukan alla. Polttaa kynttilöitä, niitä kun on kuitenkin kertynyt jokaisen komeroihin ja joskushan ne on poltettava. Ottaa vastaan ainoan kaupungin tarjoaman joululahjan: ilmaisen uinnin. Uinnin jälkeen saapi putipuhdas hallissa kävijä nauttia vielä glögiä ja pipariakin. Ja voihan sitä aattona kiivetä Puijolle kuuntelemaan metsän evankeliumin, joka sisältää luontoa, historiaa ja vähän jouluakin. Sielläkin saa pipareita ja glogiä. Ja telkkarista voi katsoa Lumiukon, sen voi tulkita muuksikin kuin joulutarinaksi.

Että pikkuisen joulua on hyvä juttu. Radion voi pitää kiinni, jos joululaulut ärsyttävät. Kasa hyviä kirjoja on oiva ratkaisu, jos haluaa viettää joulun pienellä liekillä. Suklaatakaan ei ole pakko syödä.

Kohtuullista joulua blogikansalle!