JUHANNUS ON JUSTIISA

haasia ympäristötaiteena (kuva: leenaraveikko)

Kesäpäivän seisaus, aamuhetki. Koiranputkiharsoa pyörätien sivu, morsiushuntua. Kostea kuumuus jo nyt. Rauhalahden hevoset heiluttavat harjattuja häntiään, leiriytyjät nukkuvat yhä. Vai voiko sanoa leiriytyjät, heillähän on vaunuissaan ja autoissaan kaikki mukavuudet. Minulle leiriytyminen tarkoittaa telttaa, trangiaa, makuupussia ja telttapatjaa. Linnut maalaavat äänimaiseman, en vieläkään tunne niitä.  Niin monta kevättä olen luvannut itselleni opetella tunnistamaan niitä.

Viikonloppuna teimme heinähaasian. Mikä tuo on? kysyi ohikulkija, ihan aikuinen ihminen. En tohtinut aloittaa kulttuurihistoriallista luentoa, että niitähän on vielä näinä päivinäkin, Lapissa ja ainakin Unkarissa.  On paljon asioita, sanoja ja perinteitä,  joita eivät tämän ajan nuoret eivätkä aikuisetkaan tunne, eikä heitä ne edes kiinnosta. Tuntuu välillä siltä, että kaikki: elämä, työ, käytännöt, tavat, perinteetkin aloitetaan mielellään täysin puhtaalta pöydältä. Eikä se vaan niin mene. Ei vanhaa tarvitsee sellaisenaan jatkaa ja sokeana toistaa, mutta ristiriitoja varmasti tulee, jos vanha jätetään täysin huomiotta. Turhaan tulee taottua kalloa seinään ja mehtään joudutaan sinne menemättä. Ja moni pahoittaa matkalla mielensäkin.

Nyt riittää paasaamisosuus, sillä onhan juhannus jo harppauksen päässä. Mitä se itse kullekin sitten tarkoittaakin.  Kelle grillimakkaraa, janojuomaa, saunomista ja valvomista, kelle taas taikojen tekemistä, ystäviä (nyt kun sekin on taas mahdollista), syreenien ja juhannusruusujen tuoksuja. Juhannus on justiisa. Nauttikaamme valoisista illoista, huomenna päivä on jo vaaksan lyhyempi.  Eikä kestä kuin kotva, kun lumi peittää jo maan ja haasiamme maistuu luonnon nelijalkaisille ystäville ja vihollisille.

Hyvää ja hellivää juhannusta!

Kommentit

  • Arja Hakala

    Kiinnostavvoo ku ottija esille heinähaasian.

    Tuohan on perinne, että huasija (haasia) tehtiin piha-alueelle sekalaisista heinäkasveista. Olennaista oli heinien kuivuessa hajujen raikkaus.
    Viikatteella niitto. Käsiharavalla haravointi. Käsin huasijan täyttäminen, joka oli hijasta puuhoo.
    Sammaan aikamiärään ois ehtinä heinee seivästee kaks pitkee sarkoo heenäseipäitä.

  • Leena Raveikko

    Arja, tunnet haasian hengen, sen esteettisyyden, syvällisyyden ja meditaation, joka sen tekemiseen liittyy. Ja samalla yhteisöllisyyden, sosiaalisuuden. Ei niitä yksin tehty! Haasiat kunniaan!

  • Arja Hakala

    Meillä heinät aseteltiin huasijaan ihan iteksiään.
    Näki työnsä tuloksen vaiheittain.

    Sapilailla heiniä kannettiin etempee.
    Tässä kantamisvaiheessa täytyi olla pari rapsakkoo tekijöö.

Jätä kommentti

*