KARANNEET JA IKÄNEIDOT

... tahdon... (kuva: leenaraveikko)

On karkausvuosi ja helmikuu karkauspäivineen alkoi! Kaikilla karanneilla, vanhoilla piioilla, yksinjätetyillä, eksyneillä, vanhoilla piioilla ja muilla miehennälkäisillä on aikaa tasan kuukausi heittää verkot, katiskat ja muut rysät veteen siinä toivossa, että saalis sinne ilmestyy tai eksyy. Ja kosia. Karkauspäivä on kuin naistentanssit. Naiset saavat kukkoilla olemalla aloitteentekijöitä. Ei tarvitse turhaan odotella nyhveröitten ryhdistäytymistä, saa ottaa ohjat ihan omiin käsiinsä. Aika on nyt, uutta tilaisuutta saa odotella muuten taas neljä pitkää vuotta. Siinä ajassa ennättävät rypyt syventyä ja  hiukset harmaantua.

Jotenkin ovat tässä helmikuussa päivät sekaisin. On nimittäin hääyökin, se on 20.2. Ovat nuo päivät vähän väärässä järjestyksessä, kun kosintakin on vasta kuun lopussa. Eihän sitä naimisiin ennen kosintaa. Olisi ollut kätevää toisin päin, ensin kosaista ja sitten saman tien yöllä naimisiin. Edullisesti ilman valmisteluja, leipomista, kutsukorttien lähettämistä ynnä muuta sählinkiä, mitä häät normaalisti pitävät sisällään. Elämänikäinen lupauksen voi antaa muutamassa minuutissa ja askel takaviistoon, kun jonossa seuraavilla on vuoro.

Ja se elämänikäinen lupaus kun usein joka tapauksessa päätyy eroon. Jossain luki (luotettava lähde tietenkin), että joka neljäs ensiliitto päättyy eroon. En ymmärrä matematiikkaa, kun aikaisemmat tilastot muistaakseni kertoivat joka toisen liiton päätyvän eroon (ilmeisesti uusioliitot monimutkaisine kuvioineen sotkevat tilastoja). Riskinotto naimisiinmeno on siis joka tapauksessa. Ilmankos niin moni jättää menemättä, naapurusto ja sukulaispiiri vilisee susipareja.

Karkauspäivänä kosin minäkin. Siitä on jo hiton kauan. Se liitto ei kestänyt, mutta olihan tuo kokemus lajissaan. Siitä jäi minulle arpeutuneet haavat ja kaksi poikaa, joista kehkeytyi ihan kelvollisia miehiä aikanaan. Niin että jos tasetta laskeskelen, niin plussapuolelle jäin. Riskejä kannattaa ottaa elämässä. Muuten ei elämä ole elämänmakuinen.

 

Kommentit

  • seija sanaleikkimökistään

    Hyvä ja tärkeä muistutus. Ehtii vielä eropaperitkin tehdä valmiiksi, niin että ne ovat kainalossa hääyönä 20.2.2020 klo 20.20.
    Mekkokankaista rukkasten myötä: Kyllä minusta kunnon työrukkasetkin olisivat ihan hyvät. Niitä aina tarvitaan.

  • Leena Raveikko

    Mekkokankaan ja rukkaset voi viedä Konttiin kierrätykseen, jos niille ei käyttöä löydy, vastakosittua puolisoa ne tuskin sinne ottaa, muuten kuin töihin. Ei taida karkauspäivä enää olla tätä päivää, mutta voisihan sitä perinteitä kunnioittaa, ihan vaikka huvin vuoksi.

Jätä kommentti

*