KAUPUNKI JA LUOJA SAMALLA ASIALLA

Pyöräilijän tie tyssää seinään (kuva: leenaraveikko)

Talvipyöräilijät halutaan nistiä. Tai ainakin heidän kulkunsa halutaan tehdä mahdollisimman hankalaksi. Pyöräilen Jynkästä keskustan suuntaan arkisin aamuin illoin. Särkiniemen lisäksi Leväsen Shellin kohdalla on ollut vajaan vuoden työmaa, jossa kevyen liikenteen väylä on avattu sepposelleen pitkältä rupeamalta. Opasteet kevyen liikenteen esteistä ovat erittäin puutteelliset ja liikenteenohjaus ontuva. Joulun maissa työ sitten saatiin  vihdoin päätökseen ja avohaava suljettiin. Pyöräilijät pääsivät taas ajotieltä omalle väylälleen.

Mutta mitä? Alkuvuodesta sama kohta avattiin uudelleen. Jäivätkö leikkausliinat potilaan sisään? Unohtuiko jotain? Tuliko hutiloitua? Pyöräilijät takaisin autotielle pimeään aamuruuhkaan. Uskomatonta rahan tuhlausta, ei tuo maan avaaminen ihan ilmaista ole. Koneitakin on kauhoineen useampia, ja kuormureita jonoksi asti odottelemassa. Kuka hemmetti näitä töitä suunnittelee? Todennäköisesti eri hallinnonaloja edustavat miehet, jotka eivät ole puheväleissä keskenään.

Tänään Luoja päätti lyöttäytyä noiden yhteistyökyvyttömien  miesten messiin ja antaa oman panoksensa asiaan. Työnsi lunta taivaan täydeltä kaikki pyörätiet umpeen. Ja vikitteli auramiehet (niin, miehiä hekin) lomalle tai laiskottelemaan. Ei nimittäin näkynyt yhdenyhtä auraa matkan varrella aamulla vaille kahdeksan. Kyllä autokaistat oli aamutuimaan nuoltu, mutta kevyen liikenteen väylillä oli nilkkaan ulottuva lumi. Eivätkö uroot tajua, että kyllä auto pysyy tolpillaan neljällä leveällä tassullaan hienoisessa lumessa, mutta kahdella kapealla renkaalla taiteilu uppohangessa on mahdoton tehtävä sirkusammattilaisellekin.

Töistä takaisin Jynkkään pyörää työntäessäni mätin pinoon kaikki v:t, h:t ja p:t, jotka tunsin. Valuin hikeä ja korvien väli kiehui kutosella. Sadattelin, että saisivat nuo traktorimiehet tulla itse kokeilemaan miltä tuntuu ajaa muhkuraista tallattua uppohankea renkaiden livettäessä puolelta toiselle kuin humalaisen suoritus konsanaan. Eikä pyörä etene lievässäkään nousussa, vaikka kahdella jalalla polkimen päällä seisoisi.

Luoja hyvä, armahda pyöräilijät ja näytä traktorimiehille yöllä sellaiset painajaiset, että huomenna taas aamukolmelta syöksyvät teille auroineen. En valita yhtään, vaikka siihen heräisin.


Luoja, kuulit huutoni, KIITOS! (24.2.17)

Kommentit

  • Seija Hämäläinen

    Eipä asiaa tuon selkeämmin voi kirjoittaa. Myräkän tullessa pyöräilijät ja jalankulkijat ovat oman onnensa nojassa keskustan ulkopuolella. Entäs jos pitäisi päästä lastenrattailla. Kaikilla ei ole autoa käytettävissä.
    Ovatko urakoitsijoiden ylityötunnit täyttyneet luistinradan puhtaanapitämisessä?
    Monttujen moneen kertaan kaivamisen välttämisestä aina puhutaan. Jos yhden kerran tehdään monta hommaa samalla avaamisella, sehän jo ylittää valtakunnallisen uutiskynnyksen

  • Leena Raveikko

    Niin minäkin eilen aamulla ajattelin, että siellähän ne ovat: jäällä koululaisille rataa auraamassa. Ja annoin anteeksi. Mutta kun illalla vielä sama juttu.
    Mutta tänä aamuna aurat lauloivat lunta viskellen siellä ja täällä. Voi sitä riemua!

  • Eino J. (maallikkona)

    kasvattaa luonnetta tuo – vaikka sanavarasto ei siitä meidän ikäisillä enää karttuisikaan.

    – pikkukadut, joiden puhtaanapito lienee samaa kiireysluokkaa kuin nuo pyörätiet, olivat tukossa myös Kuopion keskikylällä – nietokset kadun päästä päähän.
    – sukset olisivat olleet kouluaikojen tapaan paikallaan (pääsisikö sieltä teiltä suksella töihin?)

    – joku pohti äskettäin, että talvipyöräilijöitä on vähän, mutta tänä vuonna on näyttänyt olevan pitkin päivää, mutta hyötysuhde autoiluun nähden lienee pikkukatujen avaamisen suhteen vähäinen … että joudumme liikkumaan varsikengissä ja kenties lumikengillä, jos suksia välttelee

    – – Tulliportinkadun remontti meni suhtkoht sukkelaan, mutta entisaikoina kun kukin laitos huolsi vain omat kaapelit tai putket, katuremontteja saattoi olla enemmän; sähköyhtiö kaivoi kadun auki, heti perään vesilaitos, sitten saattoi puhelinyhtiö olla asialla jne.
    (toivottavasti mielesi on jo lauhtunut? autostakin voi moottori simahtaa joskus …)

    • Leena Raveikko

      Juu, kertakirpaisun jälkeen pitää sitä kokonaisuus ymmärtää. Ja nyt viikonloppuna kun ei tarvitse pyörällä taiteilla vaan pääsee suksilla suihkimaan Pilpan pullille, niin ei ole valittamista. Ihanat ovat nuo valkeat kinokset metsissä ja aukeilla!

      • Eino J. (maallikkona)

        Unohdin mainita sen mitä jokainen pitää kohdallasi itsestään selvänä:
        pyöräily jopa talvella työmatkalla on ihailtava soritus – meidän jokaisen tulisi tuohon pyrkiä (päästä).

        Eräs aikoinaan tapaamani henkilö kertoi pyöräilevänsä töihin kesät talvet – kuulemma 30 asteen pakkasella Kallansilloilla on pyörätiellä vähän vastaantulijoita – saattoi uskoa. (Kallansillat tai jokin muu reitti, mutta tarina oli tuossa jokasäässä.)

        • Leena Raveikko

          Niin juuri, 30 asteen pakkasessa pyöräily onkin ekstreme-upea kokemus ja ainoastaan vaatetuskysymys. Ei ole minua estänyt lämpömittarin heilahtelut pyörän päälle nousemista. Käsiin ostin pilkkirukkaset ja jalkoihin Kontista niin isot lonttoset, että niihin mahtuu villasukka poikineen – meinaan niitä 30 pakkasasteen kelejä varten. Muuten pärjää vähemmällä.

Jätä kommentti

*